Sirkun elämää

Kouluruoka kaipaa remonttia

2011-11-07T18:16:00.001+02:00

Tämä blogi-kirjoitukseni julkaistiin Oulun vaalipiirin vihreiden sivustolla 7.11.2011

Kuntientalousarvioiden laatiminen on hyvässä vauhdissa tähän aikaan vuodesta. Kaikestapitäisi taas säästää, leikata, kiristää. Samaan aikaan kuntien strategioissakorostetaan ennaltaehkäisyn merkitystä. Puheissa kehutaan, miten paljonhalvemmaksi ennaltaehkäisy tulee, kuin että joudutaan turvautumaan korjaaviintoimenpiteisiin. Niinpä niin. Monen muun jatkuvasti heikkenevän kuntapalvelunjoukossa minua huolettaa kovasti kouluruoan kohtalo. Tällä menolla Suomessakinpäädytään pian maksullisiin aterioihin, nykyinen kouluruoka kun jää syömättä,ja lapset usein kantavat eväitä mukanaan.

Voidaantietysti sanoa, että kyllä oppilaille pitää kelvata ihan mikä vaan ilmainenmuona, söiväthän mummommekin pettua. Omasta mielestäni on lähinnä häpeällistävähätellä asiaa tuolla tavalla. Laadukkaalla kouluruoalla on monta tehtävää. Sepitää lasten energiatason hyvänä, jolloin oppiminen onnistuu. Se on sosiaalinentapahtuma, silloin opitaan yhteisössä toimimista, käytöstapoja, ruokapöytäkeskusteluja,ruokakulttuuria ja niin edelleen. Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio pitääyllä oppilaiden terveyttä ja jaksamista. Vaikka kouluruoan ei pitäisi olla oppilaan ainoa ateria, sitä sevalitettavasti joskus on. Kouluruoan tehtäväkenttä ylittää siis useita kunnan hallinnonalojenrajoja.

Ensivuonna kustannustason nousuksi on arvioitu 6-8 %, mutta talousarvioiden raamitsaattavat sallia vain 1-3 % lisäykset. Jos tätä sovelletaan suoraankouluruokaan, ei edes nykyistä tasoa kyetä säilyttämään. Tai sitten leikataanjostain muualta, mutta mistä? Eikä hinta vielä kerro edes koko totuutta.Kyllähän puolivalmisteet maksavat enemmän kuin raaka-aineet. Tai ainakinpitäisi maksaa, jos puolivalmisteesta vielä löytää sitä alkuperäistäraaka-ainetta. Miksi ihmeessä ei käytetä alueen lähiruokaa? Ai niin, se ei sovisuurille hankintarenkaille, joiden kautta kaikki nykyisin hankitaan.

Kouluruoanlaatua on heikennetty koko ajan. Lisäaineiden määrä on valtava, tärkkelystäkäytetään sakeuttamaan liemiä, raaka-aineiden sijaan käytetäänpuolivalmisteita, maustamiseen käytetään aromivahventeita, joten kana, kala japapu maistuvat suunnilleen samalta. En myöskään ymmärrä, miksi lapsille eianneta luonnollista voita teollisen margariinin sijaan. Kukapa meistä ehdoin tahdoinsöisi aterian, joka koostuu mauttomasta ravintorasvasta, tärkkelyksestä jaepämääräisen makuisesta nimituotteesta? Ei makua, ei nautintoa, ei edeskestävää nälän poissa pitämistä.

Olisikohanaika laittaa koko kouluruokapaletti uuteen uskoon? Mikään pieni korjausliike eitässä auta, tarvitaan rajuja otteita, vahvoja päätöksiä ja myös rohkeitaihmisiä hoitamaan asia kuntoon.

Järjen voitto

2011-10-20T15:33:00.002+03:00

Lakeussai hyvin dramaattisen lopun 14.10. Kempeleessä ulosmarsseineen, kaikkineen. Ontodella ikävää, millaiseen rummutukseen täysin ennalta odotetun ratkaisun myötäLakeuden kunnat ovat joutuneet. Syyttely laidasta laitaan on melkoista, vaikkaeipä tämä kenellekään yllätyksenä tullut. Jos ei kerran sopimukseen päästä,niin ei päästä. Ei siinä sen kummempaa ole. Itse olen ollut johdonmukaisestiLakeutta vastaan, koko rakennelma on ollut monella tapaa arveluttava, eikä senvalmistelukaan pystynyt minua vakuuttamaan. Hirmuiset määrät paperia, joistapäättäjät ovat sitten pilkun paikkoja siirrelleet. Toistuvasti tulee mieleen,että luottamushenkilöitä, ainakin osaa meistä, on viety kuin pässiä narussa.

Nytvoisi ottaa kriittisen tarkastelun kohteeksi myös sen, mikä valmistelussa menivikaan. Ainakin luottamushenkilöt olisi pitänyt ottaa aikaisemmassa vaiheessamukaan todelliseen työhön. Nyt kävi niin, että valtuutettujen eteen tosiasiattulivat oikeastaan vasta viime tipassa, kun lopullinen (ja ainoa) päätöksenteonhetki tuli eteen. Onko sitten ihme, että näin kävi! Koko paketti oli myös aivankeskeneräinen. Mikään suunnitelluista aikatauluista ei olisi pitänyt, ja koko päätösolisi pitänyt tehdä vähän summanmutikassa. Lakeus keskittyi hyvin paljonterveydenhuollon asioihin. Terveydenhuollon korostuminen näkyy myös yhdessä suurimmistataistoista: kokouksesta toiseen jatkuva vääntö terveyskeskusten vuodeosastojen määristä.Kokonaisvaltainen yhteiskunnallinen näkemys jäi puuttumaan, vaikkayhteistoiminta-alueen vaikutus alueen asukkaisiin olisi ollut hyvinkin merkittävä.

Kempeleenkunnanjohtaja on valmistellut seuraavanlaisen päätösesityksen Kempeleen kunnanhallitukselle 24.10. kokoukseen: ”Kunnanhallitusesittää valtuustolle, että se toteaa edellytysten puuttuvan Lakeudenyhteistoiminta-alueen muodostamiseksi vuoden 2013 alusta. Samalla raukeaa Oulunseudun eteläisten kuntien aiesopimus sosiaali- ja terveystoimenyhteistoiminta-alueen muodostamisesta.” Olen aivan samaa mieltä.

Lakeus viime metreillä

2011-10-11T10:53:00.001+03:00

Lakeuden yhteistoiminta-alueesta päättämisen viime hetkillä kuohuu kovasti. Lehdistökin on jo pähkäillyt aikalisää, jopa koko hankkeen kaatumista. Kempeleen poliittinen kenttä vääntää asiasta kättä harva se päivä, muissakin kunnissa on kuulemma kaikenlaista keskustelua käynnissä. Itselleni kannanottaminen on helppoa, olen ollut kriittinen alusta alkaen, ja olen ilahtunut kovasti muun muassa siitä, että uusi hallitus on ottanut vahvasti kantaa näihin epädemokraattisiin yhteistoimintahimmeleihin.

No mitäpä sitten kuntalainen tai kunnan työntekijä saa irti tästä kaikesta vääntämisestä? Tuskin enempää, kuin me luottamushenkilötkään. Yhteistä linjausta ei valtuusto saa aikaiseksi. Toisessa päässä on esitys, että otetaan aikalisä vuoden 2012 loppuun asti, ja että kaikki valmistelu lopetetaan. Jotkut ovat sitä mieltä, että aikalisäksi riittää muutama kuukausi, ja että valmistelua jatketaan koko ajan entiseen tapaan. Itse esitin Vihreän valtuustoryhmän kantana koko hankkeen hautaamista. Sehän olisi rehellisintä tässä tilanteessa. Mutta näistä ääripäistä voin suostua tuohon aikalisään vuoden 2012 loppuun asti, koska mielestäni on kaikkein järkevintä odottaa uutta kuntarakennelakia, joka menee eduskunnan käsittelyyn vuoden 2012 syksyllä. Sitä ennen meillä ei ole mitään kättä pidempää. Lisäksi mielestäni tämä asia on jätettävä seuraavan valtuuston päätettäväksi, viime hetken kestämättömiä päätöksiä ei saa jättää uuden valtuuston riesaksi. Myös kuntien väliset suhteet ovat kärsineet, vahinkojen korjaamiseen tulisi käyttää loput tästä valtuustokaudesta. Uusi hallitus on joka tapauksessa tehnyt selväksi myös sen, että kaikenlaiset yhteistoimintahimmelit otetaan tarkasteluun, ja jos ne eivät ole kestävällä pohjalla myös demokratian toteutumisen kannalta, niillä ei ole tulevaisuutta. Eli onko mitään järkeä kasata häthätää himmeli, laittaa siihen vielä lisää aikaa ja rahaa, jos se tullaan purkamaan muutaman vuoden sisällä? Esimerkiksi demokratiavaje on niin räikeä, että mielestäni jo se on riittävä syy kaataa koko hanke.

Kempeleen valtuustoryhmät ovat olleet tässä asiassa hyvin yhteistyökykyisiä, lukuun ottamatta Keskustaa, joka näyttää ajavan Lakeuden toteuttamista hinnalla millä hyvänsä. Muiden puolueiden kesken on aivan uudenlainen keskusteluyhteys, jossa on haettu yhteistä Kempeleen tahtoa. Itselleni pienen puolueen edustajana tämä on ollut todella miellyttävä kokemus, parin ensimmäisen hyvinkin tahmean vuoden jälkeen! Yhteistyöllähän näitä yhteisiä asioita pitääkin hoitaa.

Tärkeintä olisi nyt nopeasti saada asia pois päiväjärjestyksestä. Talousarvion teko on käynnissä, se vaatisi viranhaltijoilta kaiken ajan ja energian. Lakeuden työryhmästä toiseen juokseminen on kuluttanut henkilökuntaa aivan käsittämättömällä tavalla, lisäresursseja kun ei ole tullut, vaikka työmäärä onkin lisääntynyt merkittävästi. Uskonpa, että viranhaltijatkin mielellään paneutuisivat vihdoin taas omaan työhönsä, Kempeleen palvelujen ylläpitämiseen ja kehittämiseen.

Perjantaina 14.10. kokoontuu Lakeuden kuntien luottamushenkilöistä koostuva ohjausryhmä. Odotan suurella mielenkiinnolla muiden kuntien näkemystä tilanteesta.

Lakeus tulee, vai tuleeko?

2011-09-26T18:19:00.000+03:00

Tänä syksynä on tehtävä päätöksiä useammastakin suurestaja pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavasta asiasta. Lakeuden yhteistoiminta-alue onvarmasti se kaikkein merkittävin asia. Uusi hallitus on tuonut uusiasuunnitelmia eteemme, ja haluamme tai emme, ne on pakko ottaa huomioon. Itseolen ihan tyytyväinen siihen, että uusi hallitus korostaa mm. demokratiantoteutumista. Edellinen hallitus Paras-lain myötä kun sivuutti sen täysin. Muttasuuret kokonaisuudet voidaan tietysti nähdä myös uhkana, Suomessa kun eipaikallisdemokratiaa ole kehitetty laisinkaan. Uuden Oulun rakentamistaseuranneena mieleni ei ole aina lämmennyt sillekään. Johtajien paikkojen jakaminenpuoluekirjan, ei pätevyyden, perusteella oli melkoinen isku nykyajan ajatteluavastaan. Myös oululaiset vs. maaseudun asukkaat –ajattelu näyttää jatkuvan,vaikka rajojen pitäisi hävitä vuoden 2013 alusta. Entäpä sitten palvelujenkehittäminen? Oulussa on jo nyt ongelmia useammankin palvelun tuottamisessa,saa nähdä miten asiat lähtevät pyörimään uuden Oulun myötä. Toivottavastilähipalvelut sentään säilyvät uusille oululaisille.

Mutta tämä Lakeus on myös melkoinen soppa. Kokouksia onjärjestetty, muistioita naputeltu, muutakin materiaalia on niin paljon, ettäsiihen meinaa hukkua. Viranhaltijoiden työaikaa se on syönyt aivan valtavasti.Luottamushenkilöiden aikaa vähemmän, ylin luottamushenkilöelin ohjausryhmä kunon kokoontunut harvakseen, ja saanut lähinnä tiedoksiantoina viranhaltijoidenrustaamia asiakirjoja ja esityksiä. Eri tilaisuuksissa esittämiini kysymyksiinon yleensä vastattu, että ”tämä on niitä asioita, joista te luottamushenkilötpäätätte”. Konkreettisia tilaisuuksia todelliseen päätöksentekoon ei kuitenkaanole oikein vielä vastaan tullut. Lähinnä pikkusälää siitä tai tuosta asiasta.Kaikki muu on linjattu meille valmiiksi.

Lakeudessa on mielestäni monta monituista ongelmakohtaa.Ensinnäkin tietysti se, että demokraattinen päätöksenteko ei siinä toteudu.Lakeuden johtokuntaan valitaan kaksi edustajaa joka kunnasta, eikä heidäntarvitse olla valtuutettuja. Nämä yhteensä 12 henkilöä päättävät täysin 60prosentista kuntien rahoista, mukaan lukien sosiaali- ja terveyspalveluihinliittyvät investoinnit. Eikä kenelläkään ole otto-oikeutta tämän johtokunnanpäätöksiin, ei edes vastuukunta Kempeleellä. Todella pelottava ajatus! Kempeleenkannalta on myös huolestuttavaa se, että kun täällä on vihdoinkin päästy aitoonmonipuoluejärjestelmään, johtokunnassa tulee nähtävästi olemaan kuitenkinkeskustalainen enemmistö. Menemme siis kehityksessä taaksepäin, takaisinyksipuoluejärjestelmään. Jospa edes puheenjohtajuus olisi sitten muualla, kuinkeskustalla.

Lakeutta rakennettaessa olemme törmänneet usein siihen,että kuntien välinen yhteistyö ei ole ollut se tärkein asia, päinvastoinkuntien väliset rajat ovat nousseet aivan uusiin korkeuksiin. Jokainen kuntapuhuu lähinnä itsestään, omista tarpeistaan ja haluistaan. Kuitenkin pitäisiluoda jotain aivan uutta tälle maantieteellisesti pienelle pläntille,sellaista, mikä olisi myös taloudellisesti mahdollista. Paljon vääntöä on ollutesimerkiksi terveyskeskuksen vuodeosastoista. Hakataanko kiveen, että niitä onkolme, vai jätämmekö järjen äänelle mahdollisuuden tarkastella tilannettatulevaisuudessa. Säästöjähän näillä kiveen hakkaamisilla ei tule syntymään.Odotanpa mielenkiinnolla taas seuraavaa kokousta, missä kukakin on valmisantamaan periksi, ja millä perusteella. Joillekin kun tämä yhteistoiminta-aluenäyttää olevan pakkomielle, joka on saatava pystyyn hinnalla millä hyvänsä.Itse laittaisin tämän sopan keittämisen jäihin. Tällä hosumisella kun eiainakaan mitään hyvää näytä tulevan.

Kuka kunnalle kelpaa?

2011-08-30T23:08:00.001+03:00

Vuoden 2011 alussa voimaan tullut kotikuntalaki on antanut laitospotilaille paremman mahdollisuuden muuttaa toiselle paikkakunnalle, esimerkiksi lähemmäksi omaisiaan. Lainmuutos koskee muun muassa vanhuksia ja vammaisia, jotka ovat tähän asti joutuneet asumaan siellä missä kunta määrää, ilman omaa päätäntävaltaa. Kunnasta riippuen lainmuutosta enemmän tai vähemmän pelättiin, odotettiin vajaakuntoisten laumaryntäystä kunnan kukkarolle. Todellisuudessa lain antamaa mahdollisuutta on käytetty yllättävänkin vähän. Mutta tärkeintä on se, että myös heikommassa asemassa olevat ovat saaneet tämänkin perusihmisoikeuden koskemaan myös itseään.

Yllättävä asia on se, että palveluntuottajat ovat törmänneet uudenlaiseen ongelmaan. Heidän ei välttämättä enää haluta tuovan uusia palveluja kuntiin. Tonttihakemukset ovat voineet kaatua päättäjien käsissä, sellaistenkin yrittäjien, jotka ovat jo vuosikausia kunnissa menestyksekkäästi toimineet. Yksityiset myyvät luonnollisesti palvelujaan halukkaille kuntarajoista riippumatta. Ja nyt pelkona näyttääkin olevan se, että vajaakuntoinen ulkopaikkakuntalainen voisi haluta muuttaa myös kirjansa uuteen asuinpaikkaansa. Tämä toisi päättäjien mielestä uusia rasitteita terveyspalveluihin, sosiaalitoimeen, kotihoitoon, ties minne. Uusi kotikunta toki laskuttaa kustannuksia vastaavan korvauksen aiemmalta kotikunnalta, palvelusopimuksen mukaan. Mutta harvoin ihmisen tarpeet rajoittuvat sopimukseen, ja muun palvelun tarve voi vaihdella suurestikin. Näistä kustannuksista vastaa uusi kotikunta.

Kuntien ja kaupunkien kehittämisen rasitteena on ollut jo ennestään nimby-ilmiö, eli että ”ei minun takapihalleni” rakenneta mitään mahdollisesti häiriötä tuottavaa palvelua. Nyt vaikuttaa siltä, että myös kokonaiset kunnat alkavat rajoittaa epämieluisten palvelujen tuottamista. Viranhaltijat luonnollisesti esittävät asiat virkansa edellyttämällä asialinjalla, faktoja puolesta ja vastaan. Tärkeimmässä roolissa tässä ovat päätöksentekijät. Päättäjien tulee tarkastella esitettyjä faktoja, ja tehdä niiden perusteella arvoratkaisuja. Suunta on kuitenkin se, että päättäjillä on yhä enemmän mielessä raha ja hyöty, ja arvot ovat joutaneet romukoppaan. Uutena arvona onkin talous, ja arvoja kuvataan jokavuotisilla madonluvuilla. Halutaan rakentaa korkeat muurit kunnan ympärille, eikä sisään haluta päästää mahdollisia ongelmatapauksia. Vuokra-asunnot pannaan, palveluasuminen pannaan, tukiasuminen pannaan, ja niin edelleen.

Itselleni tämä ei kelpaa. En pysty hyväksymään sitä, että ihmisyyttä määritellään taloudellisten näkökulmien kautta. Ja uskon, että kuka tahansa, minkä kuntoinen hyvänsä, voi myös antaa paljon yhteisölleen. Ja loppujen lopuksi, kukapa tässä elämässä tietää, mitä itsellekin seuraavaksi tapahtuu.

Paras-hanke - parasta kuntalaisille?

2011-04-04T16:35:00.000+03:00

Tämä blogi-kirjoitukseni julkaistiin 4.4.2011 Oulun vaalipiirin vihreiden sivustolla.

Paras-hanke on ollut päivän sana kunnissa jo vuodesta 2005. Nyt ollaan loppusuoralla ja hankkeen tuotoksia on näkyvillä ympäri Suomea. Mutta miksikäs tämä ei näytä laisinkaan hyvältä? Kunnat ovat sitoutuneet tai sitoutumassa ties minkälaisiin sekalaisiin sopimusjärjestelmiin, päätöksenteko on luisumassa pienelle eliitille, eikä säästöjäkään ole tällä menolla tiedossa.

Olen itse seurannut luottamushenkilönä yhden yhteistoiminta-alueen rakentumista. Kempele, Hailuoto, Tyrnävä, Liminka, Lumijoki ja Muhos puuhailevat parhaillaan Lakeuden yhteistoiminta-alueen parissa. Tämän yhteistoiminta-alueen tarkoitus on hoitaa sosiaali- ja terveyspalvelut alueen asukkaille mahdollisimman kevyellä mallilla. Mieleen tulee, että halutaan mennä sieltä, missä aita on matalin. Mahdollisimman kevyissä malleissa kun ei aina oteta kaikkea huomioon, eikä myöskään pystytä tekemään vahvoja, kauaskantoisia päätöksiä. Lakeus herättää minussa useitakin kysymyksiä. Olen muutamaan kertaan pyytänytkin vastauksia, mutta saamani vakiovastaus on, että kysymäni kysymykset ovat juuri niitä kysymyksiä, joista me luottamushenkilöt päätämme. No, siitä nousee uusi kysymys: milloin me sitten niistä päätämme? Olen päässyt mukaan muutamaan tiedotusluontoiseen tilaisuuteen. Ja vaikka niissä on käyty mielenkiintoista keskustelua, kriittistäkin, en ole nähnyt keskustelujen vaikutusta missään.

Koko yhteistoiminta-alueen suunnittelu on tehty virkamiestyönä. Siinä on havaittavissa vastakkainasettelu ”meidän kunta vastaan teidän kunta”. Poliittinen taso on unohdettu kokonaan. Onhan toki esimerkiksi Kempeleen demarilla enemmän yhteistä Muhoksen demarin kanssa, kuin Kempeleen keskustalaisen kanssa. Politiikassa kun vaikuttaa myös arvomaailma, jota puoluekanta edustaa. Tämä omasta tontista huolehtiminen ajaa koko järjestelmän puihin, kun ei kyetä katsomaan koko alueen etua. Tarkoitushan on kuitenkin tarjota samaa hyvää kaikille alueen asukkaille?

Olen kritisoinut Lakeuden mallia mm. poliittisen ohjauksen ja valvonnan puutteellisuudesta. Päätäntävaltaa mallissa tullee käyttämään johtokunta, jokaisesta kunnasta kaksi henkilöä, joilla on asukasluvun mukainen äänikerroin äänestystilanteissa. Johtokuntamallia on ajettu lähinnä siksi, että siihen ei tarvitse nimittää ”vain pelkkiä luottamushenkilöitä”, vaan se on auki myös viranhaltijoille, jopa toispaikkakuntalaisille. Otto-oikeutta johtokunnan päätöksiin ei ole tulossa, joten valtuustotkaan eivät voi millään lailla puuttua tämän toimielimen päätöksiin, vaikka johtokunnan käsissä on n. 60 % kuntien budjetista, ja ehkä myös jopa sote-puolen investoinnitkin. Rakenteilla on siis hyvinkin itsevaltias toimielin kuuden kunnan sisälle.

Toinen ohjauksen ja valvonnan puutteellisuudesta kertova ongelma on se, ettei sopimusohjausmallin (ent. tilaaja-tuottaja -malli) tuotantopuolella ole minkäänlaista poliittista elintä. Tämä käytäntö on suoraa perua Kempeleen uudesta toimintamallista, jossa lautakunnat lopetettiin ja määräysvallasta annettiin suuri osa viranhaltijoille. Kempeleen mallissa luottamushenkilöt toimivat vain tilaajapuolella, ja suurin osa heistä on vain ohjaamassa, ei päättämässä. Kuitenkin täytyy muistaa, että suurin valta on sillä, joka käyttää päätäntävaltaa. Kempeleen mallissa se on lähinnä viranhaltijoilla.

Vaikuttaa siltä, että alueen valtuustot ovat yhteistuumin hyväksymässä sen, että niistä tulee lähinnä kumileimasimia. Ihmettelenkin, millä valtuuksilla nykyiset valtuustot jättävät tällaisen perinnön tuleville valtuustoille. Ja olisihan se mukava saada joskus kysymyksiinkin vastauksia.

Eduskuntavaalikampanjani aikataulua

2011-03-25T07:23:00.000+02:00

Olen tavattavissa seuraavasti:

· lauantaina 26.3. Kalajoen keskustassa klo 10-11.30, Ylivieskan keskustassa klo 12-13.30, Nivalan keskustassa klo 14-15.30 ja Haapaveden torilla klo 16-17.30
· sunnuntaina 27.3. klo 12-14 oululaisten ehdokkaiden kanssa Kempeleen kauppakeskus Zeppelinissä
· lauantaina 9.4. Oulussa, Kauppurienkadun vaalikopilla (Kauppurienkatu 8 edessä) klo 10-13
· sunnuntaina 10.4. Kempeleen Vihreät ry:n kevätkokouksessa Kempeleen Zeppelinin Pulla-Pirtin kahvilassa klo 15
· keskiviikkona 13.4. Tyrnävän keskustassa klo 17-19
· torstaina 14.4. Limingan keskustassa klo 17-19

Tervetuloa tutustumaan!

Numeroni eduskuntavaaleissa on 84.

Varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina 17.4., ja ennakkoon voi äänestää posteissa ja monissa muissa eri paikoissa 6.-12.4.

Talousarvion tiimoilta

2011-01-11T16:23:00.001+02:00

Vuoden 2010 viimeinen valtuusto oli erittäin mielenkiintoinen, suorastaan antoisa. Talousarviokäsittelyn alussa oli helppo sanoa ryhmäpuheenvuorossani, että vuoden 2011 talousarvion tekeminen on ollut suorastaan ilo, muun muassa virat, joita yritin saada läpi edellisenä vuonna, olivat jo valmiina talousarvioesityksessä. Loistavaa! Toki äänestämäänkin jouduttiin. Yksi suurimmista äänestyksen kohteista oli kunnantalon saneeraaminen. Keskusta ja perussuomalaiset olivat sitä mieltä, että saneeraus olisi pitänyt aloittaa saman tien. Kaikki muut kannattivat ehdottomasti vaihtoehtoa, että asia tutkitaan perusteellisemmin, kiire kun ei yleensä tiedä hyvää. Hyvin kriittisiäkin puheenvuoroja koko prosessista käytiin. Äänestyksen jälkeen valtuusto päätyi niukalla enemmistöllä poistamaan saneerauksen talousarviosta, sen sijaan suunnitteluun osoitettiin määräraha. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan esityksiä eri vaihtoehdoista.

Minulle niin tärkeä kouluruoka nousi aloitteestani keskusteluun. Talousarvioon oli laitettu lisämääräraha 100 000e ateriapalveluihin, jotta taso säilyisi edes entisellään hintojen noustua. Esitin, että tämä määräraha kohdennettaisiin erityisesti kouluihin, joissa on heikoin tilanne. Sain lopulta kannatuksen Janne Heikkiseltä, jolla kouluruoka on varmasti tuoreessa muistissa. Korostin esityksessäni erityisesti sitä, että Pikku Parlamentti oli tuonut esiin huolensa kouluruoan tasosta, ja pyytänyt meitä tekemään asialle jotain. Koska minä olin tehnyt kannatetun esityksen, asia menisi äänestykseen. Mutta kuka voisi äänestää Pikku Parlamenttia vastaan? Aivan oikein, ei kukaan. Tauon jälkeen minua lähestyttiin, kokoomus ehdotti, että jos poistan esitykseni, he esittävät toivomusponnen kouluruoan tilanteen selvittämiseksi. Ja näin tehtiin. Tähän soppaan työnsi lusikkansa myös keskusta, joka antoi oman toivomuspontensa kouluruoan kokonaisselvityksestä vuoden 2011 aikana. Vallan mainiota! 100 000e menee joka tapauksessa suurimmaksi osaksi kouluruokaan, ja nyt on vielä velvoite selvittää kouluruoan todellinen tilanne. Sinänsä yllättävä käänne, ensin kukaan ei ollut kiinnostunut kouluruoasta, lopulta kaikki olivat kovasti kiinnostuneita siitä. Politiikka on tällaista.

Avoin päiväkoti on siirtynyt hamaan tulevaisuuteen vuodesta toiseen. Eikä se ollut taaskaan talousarvioesityksessä. Palveluvaliokunnassa siitä äänestettiin, ja sen kannattajat hävisivät. Siitä ei kuitenkaan haluttu luopua, ja Helena Lievetmursu esitti sitä talousarvioon, Impi Gärdingin ja minun kannattamana. Äänestys päättyi avoimen päiväkodin kannalta erinomaisesti, jälleen vain keskusta ja perussuomalaiset vastustivat sitä, syistä mitä en osaa edes kuvitella.

Kaiken kaikkiaan uusi talousarvio sisältää paljon ennaltaehkäiseviä toimia, ja myös lisäresursseja korjaavaan työhön. Uusia virkoja vuonna 2011 perustetaan 16. Erityisesti koulut saivat roppakaupalla hyvää. Oppilastyöhön on tiedossa työpanoksia niin koulukuraattorilta, psykologilta, terveydenhoitajalta, kuin uusilta opettajiltakin. Sosiaalityössä päätökset ovat paukkuneet jopa määräaikojen yli, nyt sinne on tulossa uusi sosiaalityöntekijä ja sosiaaliohjaaja. Ikäihmisten palveluihin saatiin kaksi uutta lähihoitajaa, lisäksi sairaanhoitajan virka koskee sekä vuodeosastoa että kotihoitoa.

Enpä muista, että olisi ollut koskaan yhtä hyvä mieli valtuuston jälkeen, kuin 13.12.2010 oli. Toivottavasti saamme kokea toistekin samanlaista, silloin tuntui todella siltä, että oli saanut tehtyä jotain hyvää Kempeleen eteen.

Uusi toimintamalli aiheuttaa edelleenkin hämmennystä. Valiokuntien rooli on vieläkin vähän hämärä, samoin käytännöt hakevat uomiaan. Viimeisin hämmennys tapahtui kuluvalla viikolla. Valtuusto valitsi valiokuntien kokoonpanon koko nelivuotiskaudeksi kautensa alussa. Kunnanhallitus valittiin kahdeksi vuodeksi, ja uusi valinta tapahtuu tämän vuoden ensimmäisessä valtuustossa. Sama henkilö ei voi olla sekä kunnanhallituksessa että valiokunnassa. Tämä onkin ihan loogista, koska valiokunta ohjaa kunnanhallitusta, eikä ole sopivaa, että ihminen ohjaa itseään. Mutta tämä ei olekaan näin yksinkertaista. Pienet puolueet (perussuomalaiset, kristillisdemokraatit ja vihreät) saivat yhden hallituspaikan ja kaksi valiokuntapaikkaa. Kaksi ensimmäistä vuotta Jussi Pellikka on ollut hallituksessa, tänä vuonna minä siirryn sinne, viimeisenä vuotena hallituksessa on Kai Similä. Palveluvaliokunnan osalta paikka on nimetty siten, että minä olen ollut siellä 2009–2010, Pellikka on 2011 ja minä olen taas 2012. Koska valiokuntapaikat on jo valtuustossa nimetty, Pellikka olisi tämän vuoden alussa siis sekä palveluvaliokunnassa, että kunnanhallituksessa, kunnes valtuusto valitsee uuden hallituksen. Melkoinen ristiriita. Itse käsitin, että vaihto tapahtuu yhtä aikaa: kun hallitus vaihtuu, silloin vaihtuvat myös valiokuntien kokoonpanot. Tästä on nyt kuitenkin näköjään hyvin montaa mielipidettä, ja vuoden ensimmäiseen palveluvaliokuntaan on kutsuttu Pellikka, ei minua. Hän siis ohjaa 13.1. ja sen perusteella mahdollisesti päättää 17.1. Ei kuulosta todellakaan hyvältä. Esitänkin siis, että valiokuntatyöskentelystä laaditaan pikaisesti selkeä ohjesääntö, jotta tällaisilta epäselvyyksiltä vältyttäisiin. Päällekkäisyydestä pitää olla selkeät ohjeet. Haluaisin ohjeisiin lisäksi sen, että myös valiokunnat pitää kutsua koolle tietyssä järjestyksessä ollakseen ohjauskelpoisia. Tällä hetkellä ainakaan tiedossani ei ole mitään sääntöjä tästä. Tässä oudossa tilanteessa torstain valiokunta siis kokoontuu ja ohjaa, vaikka kokoonpanossa on ristiriitaisuutta.

Kempeleen kunnantalon homeongelma

2010-12-12T21:06:00.003+02:00

Kempeleen kunnantalon sisäilma on puhuttanut jo kauan. Viime vuonna ongelmat alkoivat näkyä lisääntyvinä sairauspoissaoloina ja työhyvinvoinnin katoamisena. Vuoden vaihteen jälkeen tilannetta alettiin vihdoin tutkia ja tulokset osoittivat melkoisia ongelmia. Vikaa löytyi rakentamisesta, korjauksista, ilmastoinnista. Osa ongelmista johtuu suunnitteluvirheistä, osa huolimattomasta työstä ja osa säästöistä väärissä paikoissa.

Henkilökunnalle oli helpotus kuulla, että tutkimustulosten perusteella home ei olekaan korvien välissä. Luulotautiseksi väittäminen on vakavaa henkistä väkivaltaa, tosin siitä ei täysin päästy eroon tutkimustulostenkaan myötä. Kempeleen kunnantalon henkilöstö on sairastanut tyypillisiä kosteusvauriosta johtuvia sairauksia: hengitystieinfektioita, limakalvojen ärsytysoireita sekä allergiaoireita. Yleisoireista tavanomaisimpia ovat olleet väsymys ja jatkuva päänsärky, myös kuumeilua sekä lihas- ja nivelkipuja on esiintynyt. Neurologisia oireita on ollut runsaasti, kuten muistihäiriöitä ja keskittymisvaikeuksia. Pahimmillaan pitkäaikainen altistuminen voi aiheuttaa ammattitaudin. Listaan kuuluvat myös kilpirauhasen toiminnan häiriöt, nivelsairaudet ja jopa syövät.

Kempeleen kunnanhallituksen esitykseen vuoden 2011 talousarvioksi on yllättäen lisätty investointimääräraha 1,8 miljoonaa euroa kunnantalon saneerausta varten. Kunnanhallitus kokouksessaan 22.11.2010 linjasi jatkovalmistelua siten, että ”nykyinen kunnantalo saneerataan ja peruskorjaustyössä kiinnitetään erityistä huomiota työn laatuun”. Tämä tuli monelle yllätyksenä, koska keskusteluissa on ollut vahvasti esillä se, miten tärkeää on saada useampi vaihtoehto päätöksenteon tueksi. Saneerausta suunnittelevan työryhmän alustavaa kustannuslaskelmaa tarkasteltaessa herää epäilys, että 1,8 miljoonaa ei riitä edes perussaneeraukseen, saati sitten vaativampaan työn laadun huomioivaan peruskorjaukseen. Kustannukset ylittynevät reilusti eikä tuloksena siltikään saada puhdasta kunnantaloa.

Hometalon saneeraus ei yleensä onnistu sataprosenttisesti ja kuntotutkimuksen tehnyt asiantuntijataho on todennut, että kaikkein altistuneimmat eivät voi palata rakennukseen saneerauksen jälkeenkään. Palaamaan kykenevätkin ihmiset altistuvat edelleen kosteusvaurioille. Tavallista on, että muutaman vuoden kuluttua saneeratussa rakennuksessa ongelmat nousevat jälleen esiin. Silloin joudutaan yleensä purkamaan rakennus ja kustannukset nousevat moninkertaisiksi.

Nykyinen kunnantalo on jäänyt ajassa jälkeen. Sen tilat ovat epäkäytännölliset ja pienet. Uudisrakennuksen myötä olisi mahdollista yhdistää toimintoja ja rakentaa nykyaikaiset, järkevät tilat. Kuntalaiset tarvitsevat joustavampia tiloja kokoontumisiin, taidenäyttelyihin sekä kulttuuri- ja muihin tilaisuuksiin. Uudisrakennuksella voitaisiin tyydyttää erilaisia tarpeita ja samalla koota kunnan tilanpuutteen vuoksi hajautettuja palveluja saman katon alle. En sulkisi pois yhteistyökumppanienkaan hankkimista.

Kempeleessä hosutaan pahemman kerran. On aiheellista tutkia kaikki vaihtoehdot rauhassa, jotta säästytään miljoonien eurojen virheinvestoinneilta. Homeongelmaa ei saa pikkurahalla pois hoidettua ja päättäjien vastuulla on hoitaa asia kaikkien kannalta parhaimmalla tavalla.

Sananvapaudesta

2010-12-09T16:13:00.002+02:00

Sananvapaus näyttää olevan häilyvä käsite. Ja WikiLeaksin myötä se on saanut entistä enemmän sävyjä. ”Vapaan maailman” johtajan roolia hallussaan pitävä USA on yllättäen ottanut käyttöönsä hyvin kiinalaisia keinoja sananvapauden tukahduttamiseksi. Myös yksittäiset poliitikot ja journalistit ovat repineet pelihousujansa. Republikaanien Sarah Palin on erityisesti osoittautunut entistä naurettavammaksi syyttämällä WikiLeaksin perustajaa Julian Assangea epäamerikkalaisesta käytöksestä. Kas kummaa, Assange kun on australialainen. Minäkin, suomalainen, olen luultavasti hyvin epäamerikkalainen, ihan sattuneesta syystä. Palin on myös vaatinut, että Assangea pitäisi metsästää kuin bin Ladenia konsanaan, ja vaatii tämän päätä vadille. Twitterissä leviää vitsailua asiasta: jos Assange saa saman kohtelun, kuin bin Laden, hän on hyvin turvassa… Tämä koko tapaus herättää hyvin paljon ajatuksia. Miten ei-yhdysvaltalainen voisi joutua vastuuseen Yhdysvaltain lakien rikkomisesta, varsinkin kun hän ei ole rikkonut niitä Yhdysvalloissa? Miksi Yhdysvaltain ja muiden maiden poliittiset ja journalistiset julkkikset eivät joudu vastuuseen siitä, että kehottavat suorasanaisesti murhaamaan ihmisen? Miksi kaikella journalismilla ei näytä olevan suojaa edes länsimaissa?

Varsinainen huomio onkin siirtynyt paljolti itse WikiLeaks-sähkeiden sisällöstä siihen, miten WikiLeaksiin reagoidaan. Muun muassa Amazon-verkkokirjakauppa, PayPal, Visa ja MasterCard ovat lopettaneet yhteistyön WikiLeaksin kanssa. PayPalin edustaja kertoi suoraan, että Yhdysvaltain hallinnosta oli käsketty katkaisemaan maksuliikenne WikiLeaksiin. Miksi ihmeessä, millä perusteella? Ainakaan mistään tuomiosta ei minulla ole tietoa. Yhdysvalloissa on ollut puhetta myös siitä, että WikiLeaks julistettaisiin terroristijärjestöksi. Nähtäväksi jää, että saako tulevaisuudessa terroristin leiman otsaansa, jos rohkenee julkaista jotain arkaluontoisempaa tietoa Yhdysvaltain touhuista maailmalla. Ainakin lehdistön rooli vallan vahtikoirana saa kovan kolauksen tällaisen ajattelun myötä. WikiLeaks on saanut useita vahvoja puolustajiakin. Aikoinaan Pentagon-paperit julkisuuteen vuotanut Daniel Ellsberg on antanut WikiLeaksille tukensa. Hän myös tunnistaa Assangea ja WikiLeaksia vastaan tehdyt hyökkäykset samankaltaisina, kuin mitä hän sai aikoinaan kokea.

Olen itse opiskellut kansainvälistä politiikkaa, joten tämä kiinnostaa minua erityisesti. Itseäni ovat aina häirinneet hämärät sopimukset ja lehmänkaupat kaikkien tapahtumien taustoilla. Kirjallisuuteen, artikkeleihin ja analyyseihin ei koskaan voi täysin luottaa, koska ei voi tietää mitä taustalla piilee. Ja etenkin ihmisoikeuksien vuoksi huolestuttaa se, miten ihmiset jäävät sivuun ahneiden ja suuruudenhullujen suunnitelmien parissa puuhaavien johtajien mielissä. Ihmisiä on kohdeltu pelinappuloina kautta historian, siirretty paikasta toiseen, jaettu osapuolten kesken, jopa surmattu massoittain. Ja yleensä kaikki on kirjattu salaisiin muistioihin, julkisuuteen on luonnollisesti annettu aivan toinen viesti.

Kyllä, WikiLeaksin paljastuksilla on luultavasti melkoisen myllertävä vaikutus maailmanpolitiikkaan. Toivottavastikin niin, koska itse toivon, että tämä opettaa kansainvälisen politiikan tekijöitä harkitsemaan kaksi kertaa ennen ryhtymistä likaisiin diileihin ja sotkuisiin sopimuksiin. Kaikki kun tulee kuitenkin julki ennemmin tai myöhemmin. Mutta viestinviejän tappaminen on todellakin niin eilinen juttu. WikiLeaks ei ole tehnyt mitään väärää. Ainoastaan paljastanut sitä väärää, mitä Yhdysvallat ja monet muut ovat tehneet.

Maailmaa parantamassa

2010-10-12T00:01:00.002+03:00

Valtuustossa tänään tein aloitteen kuuden muun valtuutetun kanssa Reilun kaupan edistämiseksi Kempeleessä:

"Valtuustoaloite Reilun kaupan edistämisestä
Suomessa juodaan päivittäin yli 20 miljoonaa kupillista kahvia. Kahvinjuonnillamme on vaikutusta noin miljoonan ihmisen elämään kehitysmaissa. Kahvi on maailmankaupan toiseksi vaihdetuin tuote heti öljyn jälkeen. Kahvin hinnan romahdus on pahentanut monien kehitysmaiden sosiaalisia ongelmia. Perinteisessä kahvinviljelyssä käytetään myös lapsi- ja orjatyövoimaa. Reilun kaupan järjestelmän tavoitteena on vähentää köyhyyttä kaupan avulla. Reilu kauppa takaa viljelijöille työstä oikeudenmukaisen korvauksen. Lapsityövoiman käyttö on kielletty, ja ihmisille taataan hyvät työolot ja järjestäytymisoikeus. Kauppaa käydään ilman turhia välikäsiä, ja viljelijöille taataan pitkät kauppasuhteet. Kahvin lisäksi reilun kaupan tuotteissa on myös mm. teetä, kaakaota, sokeria, hunajaa, suklaata, hedelmiä, täysmehuja, viinejä, puuvillaa ja paljon muuta.

Monet julkiset tahot EU:ssa suosivat jo reiluja tuotteita. Reilua kahvia tarjotaan mm. Euroopan parlamentissa ja komissiossa sekä Belgian, Ranskan, Norjan ja Ruotsin parlamenteissa. Suomessa reilua kahvia on tarjolla mm. Tasavallan presidentin kansliassa, eduskunnassa ja yli sadassa seurakunnassa. Reilun kaupungin tai kunnan arvonimen ovat Suomessa saaneet jo mm. Tampere, Utajärvi, Espoo, Pori ja Joensuu.

Kilpailutetuissa julkisissa hankinnoissa kunnan tulee valita vaihtoehdoista kokonaistaloudellisesti edullisin tai hinnaltaan halvin. Hinnan lisäksi voidaan ottaa huomioon muita ennalta ilmoitettuja tekijöitä, kuten ympäristö- ja sosiaalisia kriteereitä. Reiluja tuotteita suosimalla kunta auttaa ratkaisemaan kehitysmaiden sosiaalisia ongelmia ja saa samalla imagohyötyä.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että kunnanhallitus ryhtyy toimenpiteisiin selvittääkseen Kempeleen kunnan mahdollisuuksia suosia reilun kaupan tuotteita. Tuotteet voitaisiin ottaa käyttöön esimerkiksi kunnan omissa tilaisuuksissa, kuten valtuuston, hallituksen ja valiokuntien kokouksissa, sekä virastoissa, kouluissa ja muissa kunnan työpaikoissa. Lähivuosien tavoitteena voisi olla Kempeleen julistaminen Reiluksi Kunnaksi.

Lisätietoja löytyy osoitteesta www.reilukauppa.fi. Sieltä löytyy mm. lista kaikista kunnista, seurakunnista, yrityksistä ja työpaikoista, jotka jo käyttävät reilun kaupan kahvia."

Olin todella iloinen saadessani seuraani muitakin valtuutettuja, yli puoluerajojen. Kertoo siitä, että ihmisoikeudet koskettavat meistä useimpia! Kriittisiäkin ääniä kuulin, tämä kuulemma on jotenkin hämärä homma, ei ole sitä, miltä näyttää, jne. Mutta itse olen sitä mieltä, että mikä tahansa, miten pienikin askel paremman puolesta, vie meitä eteenpäin. Ihmisinä, kansakuntina, maailman kansalaisina. Jos edes tällaisia pieniä askelia emme ottaisi, olisimme luovuttajia. Eikä minusta ole luovuttajaksi!

Vihdoinkin

2010-08-11T12:56:00.003+03:00

Kylläpäs kunnantalon sisäilmaongelmasta on saanut tapella. On tullut leimatuksi ties miksi hörhöksi. Mutta jos aivan perusterveet ihmiset sairastuvat vain ja ainoastaan ollessaan tietyssä rakennuksessa, ja oireetkin ovat yhteneväiset, niin eikö asia ole aika selvä maalaisjärjelläkin ajateltuna? No, tutkimuksia tehtiin vihdoin keväällä suppealla alueella, josta löydettiinkin paljonkin hämärää. Sitä myöten oli tehtävä tutkimuksia laajemminkin, ja nyt sitten on käynyt ilmi, että ongelmia on vähän joka suunnalla. Sen verran paljon, että lähes koko kunnantalo lähtee evakkoon, kunhan paikka löytyy. Se niistä luuloista ja turhanpäiväisistä akkojen rutinoista.

Ikävä asia kokonaisuutena. Kuinka paljon on jo kärsitty sairastumisista, menetetyistä työtunneista, ja kuinka kalliiksi tämä tuleekaan? Mikä suomalaista rakentamista oikein vaivaa, kun tämmöinen on arkipäivää? Ei paljon voi ylpeillä tekemisen laadulla viimeisten vuosikymmenien aikana. Eihän tämäkään rakennus mikään vanha ole.

Aloitekin aiheesta tuli valtuustossa tehtyä 26.4.2010:

KVALT § 34
Vihreiden valtuustoryhmä esitti seuraavan aloitteen:

"Kempeleen kunnan omistamien kiinteistöjen tilanne on huolestuttava. Kunnantalon lisäksi myös useissa muissa kiinteistöissä on havaittu sisäilmaongelmia. Tämä vaarantaa sekä käyttäjien, kuten koululaisten ja päiväkotilasten, että työntekijöiden terveyden. Lisäksi tämä vaikuttaa kunnan talouteen hyvin pitkälle tulevaisuuteen.

Home- ja muut kosteusvauriot ovat vakavasti otettava ongelma, ja niihin on puututtava välittömästi ensioireiden ilmaannuttua. On kyse jopa vakavista terveysongelmista, joskus pysyvistäkin. Tällä hetkellä saatamme altistaa kasvavia lapsia homemyrkyille, samalla työntekijät kärsivät huonon sisäilman aiheuttamista oireista, mikä näkyy mm. väsymyksenä ja sairauspoissaoloina.

Esitämme, että Kempeleen kunta suorittaa laadukkaat, luotettavat mittaukset kaikissa kiinteistöissään, ja tarvittaviin korjaustoimenpiteisiin ryhdytään viivyttelemättä. Samalla laaditaan toimenpidesuunnitelmat uusien homeongelmien ehkäisemiseksi. Katsomme, että on sekä ihmisten terveyden, että kunnan talouden ja toimintakyvyn kannalta parempi toimia ennen kuin ongelmat kasvavat liian suuriksi."

Sen myötä toivonkin, ettei kunnantalon tilanteen hoitaminen jää ainoaksi toimenpiteeksi. Meillä kun on muitakin jo tiedettyjä ongelmarakennuksia. Saati sitten kaikki ne, joista ei vielä tiedetä, vaikka työntekijöillä varmasti on omat epäilynsä.

Kesä ja kesäloma

2010-07-31T22:04:00.000+03:00

Luin äskettäin lehdestä ajatuksia siitä, miten vaikeaa on pidentää työuria. Keskustelussa pohdittiin, josko sitten leikattaisiin lomaoikeudesta, niin saataisiin työntekijöistä enemmän irti. Tässä on kuitenkin tainnut unohtua Suomen erityispiirre, pitkä ja pimeä talvi. Suomen suvi on juuri se, mikä saa jaksamaan pimeimmänkin kaamoksen aikana. Tavallisella työntekijällä lomaoikeutta kertyy 2-2,5 päivää työkuukautta kohden, loma on sen myötä noin viiden viikon mittainen, ja talveksikin jää viikko. Ei siis ihan mahdottomasti. Ensimmäinen viikko menee työasioista irrottautumiseen, viimeinen viikko työhön paluun miettimiseen. Ja tässäkin pätkässä on jo paljon soviteltavaa, kaikki kun eivät voi lomailla samaan aikaan. Johtajilla on usein kertynyt suhteellisen paljon lomaoikeutta. Lisäksi korkeampi palkkataso antaa mahdollisuuden ottaa virkavapaata vuosiloman lisäksi, varaa kun on. Mitä sitten kertoo se, että suorittavan tason työntekijän kuukauden loma on vaikea järjestää, sijaisuusjärjestelyjä tarvitaan ja pöytä pursuaa loman jälkeen hoidettavista asioista, mutta johtajia ei kukaan kaipaa jopa kahden kuukauden yhtämittaisen loman aikana? No, tämä koskee lähinnä julkista puolta, yksityisellä puolella johtajilla ei tällaiseen ole mitään mahdollisuutta. Mutta jos kuitenkin johtajatasolle maksetaan huomattavan korkeita palkkoja, alkaen neljästä tuhannesta eurosta kuussa, eikö tälle rahalle pitäisi saada todellista vastinetta? Ja eikö tämän henkilön ainutlaatuisuus näkyisi heti hänen poissa ollessaan? Ja tässä voi tietysti sanoa, että eihän 4000+e/kk ole iso palkka, Nokiakin maksaa enemmän. Mutta Nokialla pitää myös tehdä tuottavaa johtamista palkan eteen. Lisäksi julkinen hallinto rahoitetaan veronmaksajien taskuista, joku häveliäisyyden raja pitäisi siinäkin olla. Julkiselle puolelle hakeutumisen pitäisi johtua siitä, että haluaa tehdä merkityksellistä työtä, eikä siitä, että saa paljon palkkaa ja lomaa pienimmällä mahdollisella työmäärällä ja vastuulla.

Kevätkauden viimeinen valtuusto 7.6. oli mielenkiintoinen pelkästään jo siksi, että se lähetettiin suorana netissä. Operaation hinta on edelleen kysymysmerkki minulle. Hallintojohtaja kertoi lehdistölle kyseessä olleen muutaman satasen menoerä. Katsojia oli todella paljon. Laskeskelin mielessäni, että kun otetaan huomioon tarvittava kahvitus, nelisen euroa osallistujaa kohden, sadan paikalla olijan tarjoilukustannukset olisivat siis nelisen sataa euroa. Jos esimerkiksi tuolla hinnalla saadaan jopa puolitoista sataa kuntalaista seuraamaan paikallista päätöksentekoa, se voi jopa kannattaa. Se luonnollisesti tuo avoimuutta päätöksentekoon. Lisäksi tiedän kokemuksesta, ettei vanhempi voi niin vain lähteä valtuuston kokoukseen epämääräiseksi ajaksi iltasella, kun lapsistakin pitää huolehtia. Mutta kokouksen seuraaminen netistä mahdollistaa myös monen muun tekemisen samanaikaisesti. Ainakin äideillä kun tuntuu olevan tarvetta revetä kymmeneksi velvollisuuksiensa kanssa. Ehkäpä suora lähetys lisää myös mielenkiintoa päätöksentekoon. Kunnanvaltuustossahan tehdään ne suoraan kuntalaisiin vaikuttavat päätökset, oli sitten kyse päivähoidon järjestämisestä, opetussuunnitelman sisällöstä tai määrärahoista uutta lääkärinvirkaa varten. Myös kaavoitus koskettaa monia kuntalaisia, mutta näitä asioita seuraa yleensä lähinnä asianomaiset tai enintään lähinaapurit. Ja kuitenkin yksittäisetkin kaavoituspäätökset voivat vaikuttaa lukuisten kuntalaisten elämään. Itse olen sitä mieltä, että kunta törsää rahaa moneen turhempaankin asiaan, kannatan suorien lähetysten mahdollisuutta tästä eteenkin päin, kustannustehokkuus huomioiden.

Valtuustossa käytiin läpi viime vuoden toimintakertomus ja tämän vuoden alkupuolen seurantaraportti. Itseäni huolettaa erityisesti se, että sosiaalitoimen määräajat ylittyvät pahasti. Etenkin lastensuojelutarpeen selvityksen kestäminen jopa vuoden on täysin kestämätöntä. Vuosi lapsen elämässä voi olla ratkaiseva koko loppuelämän kannalta! Sosiaalitoimen resurssit pitää saada kuntoon, emme voi paeta vastuuta vetäytymällä säästöjen taakse piiloon. Käytännössä on kuitenkin niin, että säästöt esimerkiksi sosiaalitoimessa tarkoittavat suurempia kustannuksia jossain muualla. Ja jos meillä on varaa kahden päivän itsehoito-seminaareihin, luulisi että meillä olisi varaa myös hoitaa palvelut kuntoon. Tai sitten säästetään niistä seminaareista.

Kysymyksistä ja aloitteista osa keskittyi valtuustoseminaarista alkaneen tilanteen läpikäymiseen. Valtuustoseminaarin ikävät tapahtumat eivät tosiaan ole painuneet sivuun, eikä niitä saakaan ohittaa olankohautuksella vaikka varmasti niinkin voi joku haluta. Tiina Rajala halusi tietää perusteita kunnanhallituksen päätöksentekoon, joka hänen mukaansa ei ollut asianmukaista. Impi Gärding halusi tietää valtuustoseminaarin kustannuksista. Itse kysyin, millä perusteella seminaarin aiheet valitaan ja esitin toiveen vakavammista aiheista tällaisten ”voimaantumisten” sijaan. Kysymyksiin vastataan sitten kun ehditään, syksyllä, jos vastataan.

Ensi vuosi lähestyy kovaa vauhtia. Tämän valtuustokauden alussa käytiin neuvottelut luottamuspaikoista, ja kiihkeiden vaiheiden jälkeen allekirjoitettiin sopimus paikkajaosta. Kempeleen vihreille tämä tarkoittaa sitä, että ensi vuoden ajan meillä on paikka kunnanhallituksessa. Nämä kaksi ensimmäistä vuotta olen ollut kunnanhallituksen varajäsen, varsinaisen paikan ollessa perussuomalaisten Jussi Pellikalla. Yhteistyö on valitettavasti ollut täysin olematonta, varajäsenenä olen ollut sivussa kaikesta esityslistan postitusta lukuunottamatta. Omaksi varajäsenekseni on tulossa kristillisten Kai Similä, ja toivonkin että varsinaisen ja varan tiedonkulku molempiin suuntiin olisi toimivampaa, omalta osaltani ainakin tulen tekemään kaikkeni sen suhteen. Päätöksenteko kun perustuu yhteistyöhön kaikissa vaiheissaan, tai ainakin näin pitäisi olla.

Kesän ja loman jälkeen on hyvä jatkaa voimaantuneena sekä ansiotyötä, että luottamustehtäviä.

Vihreää profetiaa vai mitä lie?

2010-06-06T23:44:00.004+03:00

Edellinen otsikko osui enemmän oikeaan, kuin sitä kirjoittaessani tiesinkään. Sen jälkeiset tapahtumat ovat kuntademokratian synkkiä hetkiä, ei mitään ainutlaatuista, mutta ehdottomasti sopimatonta.

Mutta ensin hyvät uutiset: Kempeleen valtuuston kokous esitetään vihdoin suorana netissä, ensimmäinen suora lähetys on 7.6. alkaen klo 15, ja jatkoa toivottavasti seuraa. Ja toivotaan, että myös tekniikka pelittää.

Niin, valtuusto lähti reissulle Kuusamoon asti voimaantumaan 28.4.2010. Olin jo etukäteen hieman skeptinen aiheesta ”voimaantuminen”. Mielestäni valtuustolla olisi ollut ihan oikeitakin aiheita, kuten ensi vuoden talousarvio. Mutta tämä voimaantuminen olisi kuulemma niin mahtava juttu, että tulisin varmasti olemaan tyytyväinen. Minun mielestä jokainen voi tietysti lukea itseapuoppaita omalla ajallaan, jos tarpeelliseksi katsoo, mutta tähän oli siis tyydyttävä.

Ensimmäinen päivä alkoi heti erikoisella tavalla: tietokoneet pois. No, meitä läppäri-ihmisiä ei ole montaa, ja me kaksi (?) laitoimme sitten koneet kiltisti sivuun. Vaikka itse olin vähän ihmeissäni, minun keskittymiskykyäni kun läppäri auttaa, ei tapa. Ja eihän me missään eskarissa oltu, vai? Mutta tämä oli vasta alkua. Lopulta tapahtumat etenivät siihen pisteeseen, että valtuutettu Impi Gärdingin kysyttyä täysin asiallisen kysymyksen, kunnanjohtaja Ahokas räjähti, ja kehotti Impiä pyytämään anteeksi viranhaltijoilta. Että mitä? Kyllä kai valtuutettu saa kysyä, miten säästöt ovat syntyneet? Ja kai siihen voi asiaa tunteva henkilö vastata asiallisesti? Ja jos ei voi, palata ainakin myöhemmin asiaan?

Ja nyt seuraa subjektiivinen näkemys kokemastani: Toisen päivän kahvitauolla noin klo 10 aikaan jouduin sitten itse hyökkäyksen kohteeksi. Seisoin juttelemassa erään valtuutetun kanssa, kun kunnanjohtaja Ahokas tuli paikalle ja aloitti suoraan erittäin aggressiivisesti haukkua minua. Hän aloitti kysymällä, tiedänkö laisinkaan miten vaikea ihminen olen. Sen jälkeen sain kuulla lähes vaikka mitä, olen tyhmä, typerä, en lainkaan järkevä, kostonhimoinen. Lisäksi hän moneen kertaan toisti, että olen vain kehittämispäällikkön äänitorvi, että kaikista kysymyksistäni ja aloitteistani voi lukea rivien välistä missä sylttytehdas on. Häntä myös harmittaa suunnattomasti, että minut valittiin valtuustoon, ja että minut vakinaistettiin palvelusihteeriksi kunnan palvelukseen. Sain myös kuulla, että tästä eteenpäin hän aikoo ohjata kaikki tekemäni kysymykset ja aloitteet minulle itselleni, palvelusihteerille, valmisteltavaksi. Kunnanjohtaja nimitti minua koko ajan viranhaltijaksi korostaakseen kai esimiesasemaansa. Vaikka olin paikalla nimenomaan valtuutettuna, en työntekijänä. Lisäksi en edes ole viranhaltija vaan työsopimussuhteinen.

Tilanne oli täysin absurdi. En todellakaan osannut odottaa mitään tällaista. Totta kai ihmisillä on eri näkemyksiä asioista, mutta olen oppinut siihen, että kaikesta voidaan keskustella. Nyt minulle tehtiin selväksi se, että Kempeleessä näin ei ole. Kempeleessä ei saa kysyä vaikeita kysymyksiä, ei saa tehdä epämukavia aloitteita, ei yleensä ottaen saa näkyä tai kuulua. Vahva uskoni siihen, että asiat voivat tapella, mutta ihmisten ei tarvitse tapella, ei pidäkään paikkaansa.

Miksi sitten jouduin tämän takia sairauslomalle? Valtuutettuna roolini on edustaa kuntalaisia, ja teen sen rohkein mielin. En aja omia asioitani, vaan kuntalaisten asioita. Asiat joko lähtevät keskusteluista kuntalaisten kanssa, tai sitten koen, että joku asia olisi kunnan eduksi olla jollain tietyllä tavalla. Taistelut eivät siis ole henkilökohtaisia, siksi niihin on helppo heittäytyä. Mutta työntekijänä tilanne on aivan toinen, annan persoonani ja työpanokseni peliin, ja ansaitsematon kritiikki ja haukkuminen, jopa fyysisesti uhkaavaksi kokemani tilanne vei väliaikaisesti työkyvyn.

Seminaarin aihe, voimaantuminen, sai tietysti pahan kolauksen. Mutta yllättävää kyllä, voimaantuminen tapahtui sitten aivan toisella tavalla. Valtuuston keskuudessa järkytys tapahtuneesta oli huomattavaa. Siitä huolimatta, että esimerkiksi kunnanhallituksen puheenjohtaja Ahti Tahkola vähätteli asiaa useissa medioissa, antaen jopa kuvan, ettei ollut edes paikalla! Moni rivivaltuutettu kuitenkin tunsi, että seminaarin aikana tapahtui paljon sellaista, mitä ei olisi saanut tapahtua. Ja saamani tuki sekä valtuutetuilta, että kuntalaisilta on ollut todella voimaannuttavaa. Myös seudulla, jopa kansallisesti, asia on huomattu, ja siihen on reagoitu vahvasti.

Tein kirjelmän tapahtuneesta kunnanhallitukselle heti seuraavana päivänä. Kirjelmä johti kuulemistilaisuuteen, joka ei ollut yhtään lohdullinen. Samat asiat toistuivat sielläkin, mitään edistystä ei tapahtunut. Esitin tärkeimpänä vaateenani, että kunnanjohtajalle annettaisiin kirjallinen varoitus. Kunnanhallitus käsitteli asiaa 17.5.2010:

KUNNANHALLITUKSELLE 3.5.2010 SAAPUNUT KIRJE / SIRKKU ASHEESH

243/21/219/2010

KHALL § 188 Kunnanhallitus keskusteli kirjeestä kokouksessaan 3.5.2010 ja päätti,

että asia käsitellään varsinaisesti kunnanhallituksen kokouksessa 17.5.2010.

Asiaan liittyvä hallintolain 34 §:n mukainen kuulemistilaisuus pidettiin maanantaina 10.5.2010 klo 12.30 alkaen kunnantalolla kunnanhallituksen kokoushuoneessa.

Kuulemiseen liittyvät asiakirjat on toimitettu kunnanhallituksen jäsenille.

PALVELUJOHTAJA:

Kunnanhallitus päättää asiasta toimintasäännön 23 §:n mukaisesti puheenjohtajan

selostuksen pohjalta.

PÄÄTÖS:

Kunnanhallitus päätti käsitellä asian puheenjohtajan selostuksen pohjalta. Minna Siira esitti Kaisu Juvanin ja Jussi Pellikan kannattamana, että kunnanjohtajalle anne taan suullinen huomautus ja hänen kanssaan käydään huomautuskeskustelu, joka kirjataan.

Helena Lievetmursu esitti Juha Erkkilän kannattamana, että kunnanjohtajalle annetaan kirjallinen varoitus.

Koska oli tehty kaksi toisistaan poikkeavaa kannatettua esitystä, totesi puheenjohtaja, että asiasta on äänestettävä. Hän esitti äänestysjärjestykseksi, joka hyväksyttiin, että ne, jotka kannattavat Minna Siiran tekemää esitystä äänestävät 'jaa' ja ne, jotka kannattavat Helena Lievetmursun esitystä äänestävät 'ei'. Suoritetussa nimenhuutoäänestyksessä annettiin kaikkiaan ääniä 10, joista 'jaa' ääniä 6 (Tahkola Ahti, Ollikainen Antti, Ohukainen Jari, Siira Minna, Juvani Kaisu ja Pellikka Jussi) ja 'ei' ääniä 4 (Erkkilä Juha, Lievetmursu Helena, Haapaniemi Jarmo, Rauma Tuula). Poissa oli yksi kunnanhallituksen jäsen. Puheenjohtaja totesi äänestyksen tuloksena kunnanhallituksen päättäneen, että kunnanjohtajalle annetaan suullinen huomautus ja hänen kanssaan käydään huomautuskeskustelu, joka kirjataan.

Todetaan, että esteelliset (asianosainen on lähin esimies) palvelujohtaja Eija Puotiniemi ja hallintojohtaja Virva Maskonen poistuivat kokouksesta tästä asiasta käydyn keskustelun ja päätöksenteon ajaksi.

Pöytäkirjanpitäjänä tämän asian ajan toimi palvelualuepäällikkö Minna Vinkki.

*************

Muutoksenhakuoikeutta tähän päätökseen ei myönnetty, mutta se ei tietenkään rajaa pois kaikkia vaihtoehtoja. En ole tyytyväinen päätökseen, koska jälleen kerran katsotaan vakavia asioita sormien läpi. Äänestyskäyttäytymisestä näkee hyvin, kuka sallii minkäkinlaista käyttäytymistä. Vai onko sitten ryhmäkuri jälleen kerran sanellut asioita omantunnon ohi? Paljon kysymyksiä on herättänyt myös tämä suullinen huomautus, jota ei tässä yhteydessä kuulemani mukaan edes tunneta. Kunnanhallituksen saama ohjeistus, asian käsittely, moni epäselvä asia vaatii vastauksia, joita saataneen myöhemmin.

Tämän valtuustokauden aikana olen monta kertaa joutunut toteamaan, että aikaa ja energiaa kuluu turhiin asioihin. Ja tämä on jälleen kerran sellainen. Jos ihmiset osaisivat käyttäytyä asemansa mukaisella tavalla, ei jälleen kerran jouduttaisi pähkäilemään tällaisia, vaan voitaisiin paneutua oikeisiin ongelmiin. Mutta eihän niin hyvin asiat kai voisi sujua?

Valtuutettu, ole hiljaa, äläkä häiritse viranhaltijoita kysymyksilläsi!

2010-04-27T07:45:00.003+03:00

Otsikon mukainen sanoma esitettiin minulle jälleen kerran 26.4.10 valtuuston kokouksessa Kempeleessä. Sanoja ei ollut kuka tahansa tälläkään kertaa, vaan nyt vuorossa oli tarkastuslautakunnan puheenjohtaja, jolle oli annettu tehtäväksi vastata vihreiden valtuustoryhmän aloitteeseen uuden toimintamallin kustannuksista. Vastaus oli niin ohi kysymysten jälleen kerran, että minun oli luonnollisesti pakko kommentoida sitä seuraavasti:

"Nyt on pakko epäillä, että joko luetun ymmärtämisessä on jotain ongelmaa, tai sitten sanon asiani liian vaikeasti? Tämä sama aloite on nyt käynyt jo toisen kierroksen, eikä vastausta tule vieläkään.

Kun kysyn ”jo aiheutuneista kustannuksista”, tarkoitan siis kirjaimellisesti niitä jo aiheutuneita kustannuksia. Ei kai nyt sentään tietoa näistä vanhoista kustannuksista, joiden laskutkin on kai jo maksettu, tarvitse odottaa valtuustokauden loppuun? Ja JOS nämä kustannukset eivät ole tiedossa, sitten vasta olenkin huolissani. Ainakin olisi aiheellista tästä eteenpäin käyttää kirjanpidossa projektinumeroita ja erittelykoodeja, jolloin kustannukset olisi helposti vedettävissä esiin.

Vastauksessa viitataan myös ”työrauhan” antamiseen. Tarkoittaako tämä sitä, ettei saa esittää tällaisia kysymyksiä, ja että tämä katsotaan häiriköinniksi? On aika vaikeaa toimia vastauksessa esitetyllä tavalla ”luovasti ja positiivisesti”, kun silmät on peitetty ja suu tukittu!"

Vastauksena kommenttiini sain pitkän luennon lähes vaikka mistä, mutta en siitä mitä kysyin. Viesti on kuitenkin selvä, mitään vaikeaa ei saa kysyä ennen valtuustokauden loppua. Eikä tarkastuslautakunta enää halua tämänkaltaisia aloitteita vihreiden valtuustoryhmältä. Huh.

Pakko sanoa, että kempeleläinen demokratia painii ihan omassa sarjassaan. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun minua on runsaan vuoden aikana yritetty vaientaa. Muistioonkin on päässyt erään arvovaltaisen valtuutetun yritys ojentaa minua, kun hän kysyi minulta loppuuko vihreiden rumat kirjoittelut lehdissä. Tällöinkin vastasin, etten ole syyllistynyt rumiin kirjoituksiin, vaan kirjoittanut oikeutetusti rakentavaa kritiikkiä. Samaa voin sanoa nyt: tulen kysymään edelleen kysymyksiä, ihan sellaisia kuin haluan ja tarpeelliseksi näen. Tosin lupasin eilen muotoilla ne sellaisiksi, että ne tulevat varmasti ymmärretyksi. Ehkä isompi fonttikin voisi auttaa?

Olen ymmärtänyt, että valtuutetulla on melko laaja oikeus saada tietoa päätöksenteon tueksi. Näin kai jossain muualla onkin, mutta Kempeleessä valtuutetun on pidettävä suu kiinni, aivot narikassa ja nyökkäiltävä tahtipuikon tahdissa.

Eipä ihme, etteivät johtavat viranhaltijat ja vuodesta yksi valtaa pitäneet valtuutetut halua liittyä mukaan uuteen Ouluun. Ensinnäkin olisi pitänyt avata arkistot selvitysmiehelle. Ja sen jälkeen heidän valtakautensa olisi saanut tylyn lopun. Tällainen peli kun ei vetele isossa maailmassa. Juuri tällaiset manööverit ovat kuitenkin saaneet minut haikailemaan liitoksen perään. En ole sitä mieltä, että suuri on automaattisesti kaunista. Pienikin voi toimia, olla kuntalaisille hyvä palvelujen tarjoaja. Mutta se edellyttää kyllä aivan erilaista poliittista kulttuuria, kuin mitä Kempeleessä on. Diktatuurissa ei ole lopulta kenelläkään hyvä olla. Kyllä homma pyörii aikansa, mutta vallan keskittyminen muutamiin käsiin alkaa vähitellen ilmetä esimerkiksi megalomaanisina suunnitelmina, kuten 12 miljoonan omarahoitteinen ramppi pellolle (”tulevaisuutta varten”) tai rakennusliike NCC:n järjetön visio 2030/40/50/jotain, josta yhtäkkiä puhutaan Kempeleen uutena visiona, vaikka valtuustossa ei ole edes annettu tilaisuutta ampua sitä alas. NCC:n visio on kuulemma hieno asia, se kun tehtiin ilmaiseksi. Nähtävästi Kempeleessä ei ole vielä opittu, ettei ilmaisia lounaita ole?

Valtuustossa kysyttyä

2010-02-23T11:48:00.000+02:00

Valtuustossa 22.2.2010 esitin kysymyksen, jossa tiivistyy aika hyvin turhautuneisuuteni kempeleläiseen vallankäyttöön:

"Onko kunnanhallitus toiminut kunnan edun vastaisesti jättäessään käyttämättä etuosto-oikeutta NOKIA ASSET MANAGEMENT OY:N JA RAKENNUSLIIKE LAPTI OY:N KAUPASSA 1.2.2010 kunnanhallituksessa? Nokia Asset Management Oy on myynyt Rakennusliike Lapti Oy:lle kunnan hinnoitteluun nähden melkoisella alihinnalla tontin aivan kuntakeskuksen sydämestä. Viranhaltijan esitys suositti aivan perustellusti etuosto-oikeuden käyttämistä, mutta jostain ihmeen syystä sekä elinvoimavaliokunta että kunnanhallitus päätyivät äänestysten jälkeen siihen tulokseen, ettei etuosto-oikeutta käytetä.

Päätöksen mukaan kauppahinta oli 200 000e, n. 38,71e/kem2. Vastaavaa AL-tonttia kunta kuitenkin myy hintaan 120e/kem2, jonka mukaan tontin todellinen arvo kunnan hinnoittelun mukaan olisi yli 600 000e. Tästä voi suoraan laskea, että kunnan mahdollinen taloudellinen menetys voisi olla jopa yli 400 000e, kun verrataan tilanteeseen, että kunta olisi käyttänyt etuosto-oikeutta, ja myynyt tontin sitten eteenpäin.

Rahallisen arvon lisäksi, ja sitä tärkeämpänäkin pidän keskusta-alueen yhtenäistä kehittämistä, joka ei nyt ole mahdollista. Kuten viranhaltijakin sanoo esittelyssään, alueen, eli Kempeleen ydinkeskustan, maankäytön suunnittelu olisi voitu hoitaa joustavammin kunnan hallitessa 5,5 hehtaarin aluetta. Nyt tämä on tehty mahdottomaksi luovuttamalla keskeinen pala ydinkeskustaa yksityiselle rakennusliikkeelle, vaikka kunnalla oli tilaisuus saada alue haltuunsa pilkkahintaan.

Keskustan kehittäminen lamaantuu, eikä kunta voi ohjata keskustan ja olennaisten liikennejärjestelyjen kehittämistä. Taloudellinen menetys on valtava.

Olen saanut tästä asiasta yhteydenottoja tyrmistyneiltä kuntalaisilta, ja olen itse aivan yhtä tyrmistynyt. Miten tällainen päätös on mennyt läpi kunnanhallituksesta? Kenen asialla kunnanhallitus oikeastaan on? Ainoa lohdullinen asia on se, että ainakin päätöksestä jouduttiin äänestämään."

Reiluuden vuoksi tässä vielä kunnanhallituksessa suoritetun äänestyksen kulku:
Tiina Rajala esitti Helena Lievetmursun kannattamana, että kunta käyttää etuosto-oikeutta.Koska oli tehty kunnanjohtajan päätösesityksestä poikkeava kannatettu esitys, totesi puheenjohtaja, että asiasta on äänestettävä. Puheenjohtaja esitti äänestysjärjestykseksi, että ne jotka ovat kunnanjohtajan esityksen kannalla äänestävät 'jaa' ja ne, jotka kannattavat Tiina Rajalan esitystä äänestävät 'ei '. Äänestysjärjestys hyväksyttiin. Suoritetussa nimenhuutoäänestyksessä ääniä annettiin 11, joista 'jaa' ääniä 7 (Juvani Kaisu, Ohukainen Jari, Ollikainen Antti, Pellikka Jussi, Juvani Tapio, Vesala Hannu ja Luokkala Pirjo) ja 'ei' ääniä 4 (Haapaniemi Jarmo, Lievetmursu Helena, Pinola Sirkka-Liisa ja Rajala Tiina).

Niin paljon tehtävää, niin vähän resursseja

2010-02-13T23:39:00.000+02:00

Otsikko kuvaa sekä Kempeleen vihreiden tilannetta, että kunnan tilannetta laadukkaiden palvelujen tuottajana. Toisaalta tämä kaikki turhauttaa todella paljon. Minä, kuten vihreät yhteistyökumppanini, olemme tosissamme puhuessamme paremmasta huomisesta, toisista välittämisestä, avoimuudesta. Nuo sanat eivät ole meille vain kliseitä, vaan olemme sen verran naiveja, että uskomme niihin. John Lennonin Imagine-laulun sanoin. Uskomme parempaan tulevaisuuteen. Juuri siksi kaikki nämä turhauttavat tilanteet antavat myös lisää voimaa, adrenaliinia, toimia enemmän, vahvemmin ja äänekkäämmin.

Kunnassa saatiin valmiiksi talousarvio tälle vuodelle. Se meni läpi suunnilleen sellaisenaan kuin se valtuustolle esiteltiin. Alunperin peruspalveluissa, eli palveluiden tuotannossa, kaivattiin uusia virkoja. Mm. sosiaalityöntekijää ja koulupsykologia. Mutta kun käsky kävi leikata nämä virat jo alkuvaiheessa pois talousarvioesityksestä, näin sitten tapahtui. Tämä toi mieleen aiemman lautakuntamallin, jossa sosiaali- ja terveysjohtaja taisteli viimeiseen asti viroista, kunnes ne sitten väkisin leikattiin pois. Nyt ei käyty edes minkäänlaista taistelua. Viranhaltijat suostuivat leikkauksiin aivan kiltisti, ilman ainoatakaan soraääntä. Yritin itse esittää talousarviovaltuustossa näiden tärkeiden virkojen täyttämistä, mutta koska edes viranhaltijat eivät kyenneet näitä puolustamaan, hävisin kaiken. Koulupsykologista sentään äänestettiin, mutta sekin hävittiin.

Silti rahaa tuntui olevan. Oulun yliopistolle lahjoitetaan 50 000 €. Yritin kaataa sen, mutta en saanut kannatusta siihenkään. Mielestäni koko yliopistolaki oli virhe, ja se, että yliopistot käyvät nyt kuntien ja kuntalaisten taskuihin käsiksi on käsittämätöntä. Yliopistojen suvereenisuus pitäisi olla pyhä käsite, ja rahoituksen valtiotason vastuulla, ei kuntien! Tuo 50 000 € olisi tarvittu edes yhden tärkeän viran perustamiseen. Mutta ei tietenkään. Tärkeämpää on näyttää ulospäin, että meillä on millä mällätä, ja ojennella näyttäviä shekkejä sinne tänne.

Läänit lopetettiin vuoden vaihteessa, tilalle tulivat AVIt ja ELYt. Aluehallintovirasto aikoo puuttua tänä vuonna tiukemmin sosiaalitoimen toimintaan. Siitä esimerkkinä jo Kuopion saama uhkasakko. Milloin on Kempeleen vuoro? Kempeleessä ylitetään määräaikoja jatkuvasti. Suurimpana syynä on työntekijöiden ylikuormittuminen. Hekin kun ovat vain ihmisiä. Meillä on liian vähän sosiaalityöntekijöitä. Meillä on liian vähän koulukuraattoreita. Koulupsykologi olisi ollut todella tarpeen, lapsemme ja nuoremme voivat todella huonosti, eikä nykyisellä työntekijäresursseilla voida heitä hoitaa. Kouluterveydenhuolto joutuu keskittymään lähinnä määräaikaistarkastuksiin, heillä ei ole aikaa kuunnella lapsen murheita. Kuraattorit eivät ehdi ottamaan vastaan kaikkia. Ja psykologipalvelut (seudullisesti kuitenkin kohtuulliset) eivät riitä näin suureen kuntaan. Nykyiset työntekijämme uuvuttavat itsensä yrittäessään parhaansa, mutta uusia ei saa ottaa. Silti rahaa riittää lahjoitettavaksi. Tätä yhtälöä en ymmärrä!

Kunnanhallitus tekee myös jatkuvasti erikoisia päätöksiä. Keskustassa K-Supermarketin vieressä oleva tontti myytiin. Kunnalla oli mahdollisuus käyttää siinä etuosto-oikeutta. Ajattelin, että luonnollisesti näin tehdään, se oli myös viranhaltijan esitys. Mutta ei. Kunnanhallitus päätti vastoin kaikkea kunnan etua jättää käyttämättä etuosto-oikeutta! Tämä päätös tarkoittaa sitä, että kunta menetti mahdollisuuden kehittää keskustaa harkitusti, hoitaa liikennejärjestelyt järkevästi, sekä rahassa noin puolta miljoonaa euroa, jos kunta olisi käyttänyt etuosto-oikeutta ja sitten myynyt tontin kunnan normaalitaksojen mukaan. Tässä vaiheessa jo alkoi hieman heikottaa. Miten on mahdollista, että kunnanhallitus toimii tällä tavoin kunnan edun vastaisesti? Sitä sopii ihmetellä. Vallitseeko täällä edelleenkin "maan tapa"? Ja onko muutokselle tilaa ja tilausta???

Olen tavallaan aika yllättynyt siitä, miten vaikeaa ja uuvuttavaa valtuustotyö on vuoden aikana ollut. "Seinään pää ja uudelleen, sitä rytmissä päivittäin mä teen", kuten etäinen sukulainen sanoo. Kun ottaa asiat tosissaan, tämä ei ole mitään leikkiä. On vaikea tajuta, että kaikki eivät ajattelekaan ihmisen näkökulmasta, vaan takana on joku ryhmäkuri tai muu sitova tekijä. Tai sitten asia ei vain kiinnosta tarpeeksi. Myös pelko, arkuus, voi ohjata valtuustotyötä. Itse sitä kai on vaan niin tyhmä, että sanoo mitä ajattelee, ja sitten myös kärsii mahdollisista seurauksista. Yllättävin veto kai oli, kun minua pyydettiin "lopettamaan ilkeät kirjoittelut". Lupasin, etten lopeta rakentavan kritiikin esittämistä. Tällä hetkellä olemme vaiheessa, jossa minut ohitetaan täysin. Tämä on myös raakaa vallankäyttöä. Mitä tahansa sanon, perustelen, keskustelen: tietyt tahot eivät kuule mitään. Juuri ne tahot, jotka aikaisemmin vihastuivat. Nyt on siis uusi vaihe menossa, jossa uusi valtuutettu pyritään mitätöimään kokonaan. No, onneksi olen diplomatian kurssini käynyt, antropologiasta puhumattakaan, joten tunnistan kuviot, enkä anna niiden lannistaa itseäni. Tuollainen reagointi on lähinnä pakenemista, pelkoa, ties mitä. Ja myös (anteeksi fiksut miehet) maskuliinista vallankäyttöä: tyttö pysyköön lestissään.

Jatkosta en voi muuta luvata, kuin että jatkan samalla tiellä. Yritän tuoda avoimuutta päätöksentekoon, saada keskustelua aikaan, ja lupaan myös tunnustaa, jos olen väärässä. Minäkin kun olen vain ihminen.

Kempeleen vihreät ovat vihdoin avanneet oman blogi-sivustonsa: http://kempeleenvihreat.blogspot.com/. Se on ihan alkuvaiheessa, mutta sinne on tarkoitus koota kaikki kysymykset ja aloitteet, joita teemme tai joissa olemme mukana, sekä muita ajatuksiamme. Ja tietysti mielenkiintoisia linkkejä. Miehistövajauden (tai naisisto-) vuoksi se tulee täyttymään pikkuhiljaa, mutta avaus on siis tehty.

Viikon vieraana Oulun vaalipiirin vihreiden sivuilla vko 48/2009

2010-01-29T10:39:00.000+02:00

Kunta, demokratia ja kuntademokratia

Kunnassa, tuossa pienehkössä julkishallinnollisessa yksikössä, on tarkoitus toteuttaa itsehallintoa vaaleilla valitun valtuuston johdolla. Kuntalaisia edustamaan valittujen valtuutettujen päätösten perusteella kunnanjohtaja ja muut johtavat virkamiehet toteuttavat yhteistä tahtoa. Valtuuston päätöksiä kunnioitetaan, ja niiden mukaan toimitaan. Tai niin sitä luulisi. Käytännössä kuntademokratian ideaali on kaukana todellisuudesta ja kunnallispolitiikka voi olla melkoista taistelua.

On kuitenkin poliittisen murroksen aika. Maan tapa ja hyvä veli -järjestelmät päätöksenteon menetelminä eivät enää ole yleisesti hyväksyttyjä. Kaupungeissa tämä muutos on alkanut tapahtua jo aikaisemmin, mutta maaseudulla riittää pään seinään hakkaamista. Pinttyneet ajatukset siitä, että ”näin on aina ennenkin tehty” istuvat niin sitkeästi, ettei parhainkaan tahranpoistoaine tahdo tehota. Pelko muutoksesta, uudesta, on liian valtava. Myöskään uutta keskustelukulttuuria ei hallita, joten päätökset yritetään runnoa läpi entisin menetelmin, nyrkkiä pöytään lyömällä. Uudet valtuutetut, uudet puolueet, kaikki uusi on pahasta. Muistellaan menneitä hyviä aikoja, jolloin yhden puolueen määräenemmistön kultaisina aikoina ”vallitsi niin suuri ja hieno yksimielisyys”. Ja kuin vastapainona muutokselle, paniikinomaisena reaktiona, rivejä tiivistetään, lipsumista ei sallita, ja ryhmäkuri saa aivan uuden merkityksen. Siinä, kun kunnanvaltuutettu on äänestetty hoitamaan kuntalaisten asioita omantuntonsa mukaan, ryhmäkuri pakottaa valtuutetun päättämään asioista ryhmänsä johdon vaatimusten mukaisesti, jopa omaatuntoaan (ja äänestäjiään) vastaan. Voi vain toivoa, että kuntalaiset pysyvät alati valppaina, ja miettivät tarkemmin antavatko jatkossa tukensa jonkin ryhmän johtajalle vai yksittäiselle valtuutetulle.

Myös hallinnolliset muutokset tuovat omat ongelmansa kuntademokratian toteutumiseen. Erilaisten toimintamallien kokeilut voivat pahimmillaan kaventaa demokratiaa vieden varsinaisen päätäntävallan pois kuntalaisten edustajilta virkamiehille ja edustajiston eliitille jättäen yksittäiset valtuutetut lähinnä hampaattomiksi sivustaseuraajiksi. Siinä vaiheessa kun enemmistö valtuutetuista on ajettu kaikenlaisiin epämääräisiin ryhmiin heikolla tai vaihtelevalla ohjeistuksella, kunnanhallitus hoitaa suurimman osan todellisesta vallankäytöstä, ja samalla virkamiehet hoitavat toimintasäännön puitteissa hyvin paljon ennen poliittisen päätöksenteon piiriin kuuluneita asioita. Mikä merkitys on enää kunnanhallituksen ulkopuolella olevilla valtuutetuilla? Eipä paljon minkäänlaista. Ja silloinkin, kun valtuutettu on kiinnostunut jostain yksityiskohdasta, hän saa kuulla, ettei tämä tai tuo asia edes kuulu hänelle. Siis mitä? Kunnassa voi olla siis sellaisia asioita, joita valtuutetun ei tarvitse edes tietää! Tai sitten valtuutettua pidetään niin tyhmänä, ettei hän edes kykenisi näitä kaikkia asioita ymmärtämään, voisi vaikka päätöksenteko hämärtyä. Miten sitten uusien toimintamallien keskellä demokratia voisi toimia? Lähtökohtana tulisi luonnollisesti olla avoin hallinto, kaiken toiminnan läpinäkyvyys, tiedon saannin takaaminen ja sallittu kriittinenkin keskustelu. Käytännössä voi kuitenkin havaita, että liian usein näitä uusia toimintamalleja käytäntöön tuoneet tahot suojelevat mallejaan niin kiihkeästi, ettei soraäänille anneta edes mahdollisuutta. Kehittäväkin kritiikki ammutaan alas ja toisinajattelijat suolataan mennen tullen. Voiko tällaiset toimintamallit sitten toimia? Tuskin kovin pitkään. Hyvätkin uudet kehitelmät kääntyvät itseään vastaan, jos ne eivät jousta, eikä niitä suostuta enää jälleenkehittämään. Kiveenhakattuja toimintamalleja ei kukaan maailmaan kaipaa, niillä kun on taipumus kaatua omaan mahdottomuuteensa ennemmin tai myöhemmin.

Kuntademokratian toteutuminen edellyttää kuntalaisten äänen kuulemista kaikissa kuntalaisia koskevissa asioissa. Suomessa tämä on toteutettu edustuksellisen demokratian keinoin. Lähidemokratiassa edustuksellisuuden pitäisi toteutua erityisen hyvin, koska äänestäjät voivat tuntea hyvinkin vaaleissa mukana olevat ehdokkaat. Kuitenkin erilaiset maan tavat ja epämääräisiksi jäävät uudet hallinnolliset kyhäelmät voivat olla este todellisen demokratian toteutumiselle. Kriittisiä ääniä voidaan toki yrittää vaientaa, mutta terveen rakentavan kritiikin toivoisi silti jatkuvan, ja uskon, että lopulta sitäkin on pakko kuunnella.

Kempeleen Iisakin kirkot

2009-10-13T11:35:00.000+03:00

Kempeleen Ylikylän yhtenäiskoulun laajentamista koskeva koulukiista on jo ylittänyt uutiskynnyksiä, Kalevakin on osallistunut tilanteen analysointiin (11.10.2009). Tämän koulun ympärillä on ollut aivan käsittämättömiä kärhämiä, aivan kuin kyseessä olisi Suomen tahi maailman ensimmäinen koulu. Linnakangastalon oppilaiden vanhemmat ovat olleet syystä huolestuneita, 5. ja 6. luokan oppilaita esitettiin siirrettäväksi Kirkonkylän koululle, jolloin koulumatka olisi kulkenut moottoritien yli tai ali, mopojen ym. liikenteen seassa, vaikka samaan aikaan Ylikylän koululla olisi tilaakin enemmän. Kesäkuun päätös tehtiin tosiaan koulutoimikunnan esityksen 6.1. mukaisesti, jossa tällainenkin asia oli. Mutta itse päätöshän koski koulurakentamisen aloittamista. Tällaiset yksityiskohdat toimikunnan raportissa ovat luonnollisesti olleet avoimia keskustelulle ja uudelleen tarkastelulle. Esimerkiksi liikennejärjestelyt eivät ole tällä hetkellä sitä, mitä toimikunnalla oli mielessä. Tällaiset seikat on aina katsottava tämän päivän näkökulmasta. Ja monet luottamushenkilöt ovat olleet jatkuvasti keskusteluyhteydessä viranhaltijoiden kanssa linnakankaalaislasten tilanteen selvittämiseksi. Ja nyt viimeisin viranhaltijan valmisteleva oppilasennuste laskeekin luokkakoot linnakankaalaisille mieluisalla tavalla.

On ollut hienoa nähdä jo toisen kerran tänä vuonna kuntalaisten aktivoituvan asioiden hoitamisessa. On tullut puheluja, viestejä ja iso adressi. Tällaista ei kukaan voi olla huomioimatta, kuntalaisiahan varten tätä työtä tehdään. Toivon vaan, että kuntalaiset lähtisivät samalla tavalla liikkeelle yhä useamminkin, kun toiminta tulee tutuksi. Yhteisiä asioitahan nämä kaikki ovat!

Vaikka nyt tilanne näyttää jo helpottavan, välillä pelkäsin vakavaakin yhteentörmäystä viranhaltijoiden ja ei-keskustalaisten luottamushenkilöiden välillä. Tässä kouluasiassa on ollut luvattoman paljon väärää tietoa, tarkoitushakuisuutta, viivyttelytaktiikkaa jne. Jopa Kuntatiedote valjastettiin tähän käyttöön, valitettavasti.

Valtuuston kokous 12.10.2009 olikin sitten toivoakseni viimeinen vaihe tässä monimutkaisessa prosessissa. Vaikka, jos rehellinen olen, en siihen uskokaan. Edelleen pelkään, että tulemme äänestämään erikseen jokaisesta naulasta. Kokoomus, SDP, Vasemmistoliitto, Perussuomalaiset, Kristillisdemokraatit ja me Vihreät esitimme, että Ylikylän yhtenäiskoulun hankesuunnitelma hyväksytään kunnanhallituksen esityksen mukaisesti tietyin tarkennuksin.

KHALL § 368
Tiina Rajala esitti Jarmo Haapaniemen ja Juha Erkkilän kannattamana, että valtuustolle esitetään Ylikylän yhtenäiskoulun rakentamisen hankesuunnitelman hyväksymistä siten, että hankkeen 1. vaihe toteutetaan vuosina 2010 -2011.

Koska oli tehty päätösesityksestä poikkeava kannatettu esitys, puheenjohtaja totesi, että asiasta on äänestettävä. Hän ehdotti äänestysjärjestykseksi, että ne, jotka ovat päätösesityksen kannalla äänestävät 'jaa' ja ne jotka ovat Tiina Rajalan esityksen kannalla äänestävät 'ei'. Suoritetussa nimenhuuto äänestyksessä annettiin 5 'jaa' ääntä (Tahkola, Siira, Ollikainen, Ohukainen, Juvani) ja 6 'ei' ääntä (Rajala, Nuutinen, Pellikka, Erkkilä, Haapaniemi, Lievetmursu).

Puheenjohtaja totesi äänestyksen tuloksena Tiina Rajalan esityksen tulleen kunnanhallituksen päätökseksi.

Tarkennuksina esitettiin rakentamisvaiheen jakamista kolmeen selkeään osaan, joista ensimmäinen, saneerausvaihe toteutettaisiin 6-8/2010. Näin mahdollinen valtionosuus ei vaarantuisi. Toisen vaiheen toteutus alkaisi 1/2011, valmis 2012, ja kolmas vaihe 2017–2018.

Lisäksi edellytetään oppilaaksiottoalueiden määrittelyä siten, että niissä toteutuu
• lähikouluperiaate
• perusopetusryhmien koko enintään 25 oppilasta
• opetusresurssin kohdentuminen sinne, missä on suurin tarve
• muutoksista informoiminen kaikille osallisille kuulemisperiaatteen mukaisesti jo valmisteluvaiheessa
• tehdyistä päätöksistä tiedottaminen.

Tähän vastauksena keskustan Antti Ollikainen esitti, että rakentaminen aloitettaisiin 2011 ehdolla, että valtionosuus saadaan.

Äänestyksessä "monipuolueliittouman" esitys voitti 24–19, jonka jälkeen äänestyksessä oli se vastaan kunnanhallituksen esitys. Esitys voitti myös seuraavan äänestyksen äänin 24 puolesta, 19 tyhjää.

Keskustelu oli luonnollisesti railakkaa. Itsestäni tuntui kaikkein järjettömimmältä syytökset siitä, että keskustaa ollaan syrjimässä. Aikaisemmin on kuulemma kaikki sujunut aina mallikkaasti ja yksimielisesti. Suurimman puolueen yli ei saa kävellä. Niinpä, kuten aina sanavalmis ja ihastuttava Impi Gärding totesikin ääneen, ei mikään ihme koska keskustalla oli aikaisemmin enemmistö. Muiden sanomisilla ei ollut merkitystä. Nyt kun on siirrytty yksipuoluejärjestelmästä demokraattisempaan päätöksentekoon, on luonnollisesti kaikilla opettelemisen paikka. Kyllähän nämä ongelmat voi havaita Venäjälläkin, demokratian toteutuminen ei ole automaattista, vaan vaatii vaivaa, neuvottelukykyä ja etenkin neuvottelutahtoa. Pienen paikkakunnan henkilökemiat ovat ikuinen ongelma. Kaikki eivät tule toimeen kaikkien kanssa. Mutta kuitenkin asiat on hoidettava. Tärkeintä olisikin heittää henkilökohtaiset kaunat sivuun, ja keskittyä puhtaasti asiakysymyksiin. Minun on vaikea käsittää puheita kasvojen menettämisestä, sitäkin kun paljon kuulee. Itse kun puhun asioista. Toisaalta minua suojelee se, että olen muualta tänne tullut eikä pitkiä viha-rakkaussuhteita ole.

Ryhmäkuri on myös yksi minua ihmetyttävä asia. Jos joku määräisi minut äänestämään jopa omaatuntoani vastaan, äänestäisin luultavasti pelkästä periaatteesta toisin. Mielestäni olemme vastuussa päätöksenteosta kuntalaisille, ei puoluejohdolle.

*************

Toinen merkittävä asia kokouksessa oli kunnan strategian hyväksyminen. Tätä strategiaa, tärkeää ohjenuoraa, on valmisteltu keväästä alkaen, ulkomaita myöten. Itse kuitenkin katsoin, että kyseinen tärkeä kirjanen on edelleen keskeneräinen, hajanainen, epämääräinen ja jopa omalaatuinen. Ja esitin sen lisävalmistelua. Vaikka kuulimme ajatuksiani myötäileviäkin puheenvuoroja, en kuitenkaan saanut kannatusta, ja strategia hyväksyttiin sellaisenaan. Meillä on nyt kirjallisessa muodossa mm. se, että kaikkia koskeva Suomen lainsäädäntö on uhka Kempeleelle. Hieno juttu. Lisäksi nyt hyväksytyssä strategiassa sanotaan, että Kempeleessä on käytössä yksi maan kehittyneimmistä kuntaorganisaation toimintamalleista ja että päätöksenteko on joustavaa ja yksituumaista. Eilisen jälkeen tätäkin voi pohtia. Myös uusi toimintamallin kyseenalaistava aloite annettiin illan mittaan.

Strategia antaa valitettavasti amatöörimäisen kuvan kunnan toiminnasta. Toisaalta keväisten innostuspuheiden jälkeen saimme kuulla eilen kommentteja tyyliin ”eihän tällä oikeasti ole merkitystä”, ”tämä nyt on tällainen, kyllä tämä kelpaa ihan hyvin”. Viinaa ja tupakkaakin on kuulemma kulunut ennätysmäärä strategian tekemisessä, ja sen ehkä sitten huomaa sen laadusta… Ehkä olen tosiaan liiankin pedantti näissä asioissa, mutta olisin todellakin halunnut niin laadukkaan strategian, että sitä olisi ollut ilo toteuttaa. Nyt se luultavasti jää samaan pinoon hautumaan, missä edelliset strategiat, ohjelmat ym. lojuvat. Ehkä pitäisi miettiä, kannattaako tällaisia sitten edes tehdä?

**************

Kysyttävää aina riittää. Itseäni kiinnosti erityisesti pari seikkaa.

Kunnan nettisivuilla on ollut seuraava ilmoitus:

Hanhikiven ydinvoimamaakuntakaavan ehdotus nähtävillä

Pohjois-Pohjanmaan liitto on laatimassa vaihemaakuntakaavaa, joka koskee Pyhäjoen kunnan ja Raahen kaupungin alueella sijaitsevalle Hanhikiven niemelle suunniteltua ydinvoimalaa sekä hankkeeseen liittyviä alueidenkäytöllisiä kysymyksiä (Hanhikiven ydinvoimamaakuntakaava).
Ydinvoimamaakuntakaavan ehdotus on maankäyttö- ja rakennusasetuksen 12 § mukaisesti julkisesti nähtävillä 30.9.-29.10.2009 Pohjois-Pohjanmaan liiton virastossa, Kauppurienkatu 8 A, 2. kerros, 90100 OULU sekä kaikissa Pohjois-Pohjanmaan kunnissa. Kaavaehdotus ja siihen liittyvät selvitykset ovat nähtävissä myös Pohjois-Pohjanmaan liiton internet-sivuilla, osoite www.pohjois-pohjanmaa.fi/ydinvoima.
Kaavaehdotusta esitellään yleisötilaisuudessa Pyhäjoen kunnantalolla keskiviikkona 14.10.2009 klo 17.00.
Alueen kuntien jäsenillä, maanomistajilla ja niillä, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin maakuntakaava saattaa huomattavasti vaikuttaa, sekä yhteisöillä, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään (osallisilla) on oikeus tehdä muistutus kaavaehdotuksesta nähtävilläoloaikana. Maakuntahallitukselle osoitetut muistutukset tulee toimittaa Pohjois-Pohjanmaan liittoon edellä mainittuun osoitteeseen tai sähköpostilla osoitteeseen: maakuntakaava@pohjois-pohjanmaa.fi.

Halusin tietää, miten Kempeleen kunta valmistelee asiaa ja että tuleeko tämä asia valtuuston käsittelyyn. Vastausta en siinä paikassa saanut, mutta ympäristöpalveluiden palvelutuotantojohtaja Risto Sarkkinen lupasi selvitellä asiaa.

Toinen kysymykseni koski Kuntatiedotteen roolia. Olen ymmärtänyt sen olevan kuntalaisille tarkoitettu tiedote, jossa annetaan tietoa kunnan palveluista, muutoksista niissä, hinnoista, aikatauluista yms. Pääkirjoitukset ovat yleensä peilanneet ajankohtaisia asioita asiallisesti. Kuitenkin viimeisin kuntatiedote poikkesi tästä linjasta värikkyydellään ja yksipuolisuudellaan. Tämä asia on herättänyt ihmetystä myös kuntalaisten keskuudessa ja kysyin, mikä on Kuntatiedotteen rooli ja voidaanko sitä käyttää yksittäisten mielipiteiden ilmaisuun. Kovin selkeää vastausta en tähän saanut. Jäin siihen ymmärrykseen, että myös jatkossa Kuntatiedotteessa voidaan lukea viranhaltijoiden mielipiteisiin perustuvia pääkirjoituksia, jotka yksipuolisuudessaan voivat kritisoida valtuuston päätöksiä vahvastikin. Itse en laittaisi virallista tiedotetta yleisönosastopalstan tai lobbausvälineen rooliin. Niitäkin medioita kun on olemassa.

*************

Niin, niistä Kempeleen Iisakin kirkoista.

Toinen Iisakin kirkko, työkeskus, on saanut hyväksyntänsä vihdoin, hanke lähtee ensi vuoden puolella käyntiin. Siihen varmasti vaikutti osaltaan se, että piti priorisoida joku hanke koulun tilalle… mutta hyvä näin, työkeskusta tarvitsemme!

Kolmas Iisakin kirkko, terveyskeskuksen laajennus, on häpeäpilkkumme. Vuosi toisensa jälkeen sen suunnitteluun on laitettu rahaa, turhaan. Eikä edelleenkään ole tietoa, milloin siihen tulisi jotain selvyyttä. Terveyskeskuksen tilat ovat ahtaat, vanhentuneet ja aivan riittämättömät. Näin on ollut jo kauan. Mutta siitä huolimatta sen rakentamista on siirretty, siirretty ja siirretty. Nyt uusien Paras-kuvioiden myötä ei ole enää edes varmaa, mitä tarvitsemme. Onkohan aika ajanut sen ohi, ja muut kunnat hoitaneet homman onnistuneesti. Toivottavasti myyvät meille sitten edes palveluja, kun itse emme niitä voi järjestää.

Kiihkeää koulurakentamista - tai sitten ei

2009-10-01T09:27:00.004+03:00

Kempeleen luottamushenkilöt hakevat edelleen rajoja toiminnalleen. Kyseessä on tällä hetkellä erittäin voimakkaita tunteita herättävä Ylikylän yläasteen rakentaminen. Tämän koulun rakentamisen lähtölaukaus ammuttiin jo vuonna 2001, vuonna 2006 valtuusto hyväksyi hankesuunnitelman, mutta edelleen tänä päivänä asia on kesken. Valtuusto päätti kesäkuussa kiihkeän keskustelun ja äänestyksen jälkeen aloittaa hankkeen viipymättä. Kunpa asiat olisivatkin näin yksinkertaisia. Ongelmaksi nousi yllättäen suunnittelumäärärahan myöntäminen, jo viime vuonna sovittu 100.000 euroa. Kunnanhallitus esitti, jälleen äänestyksen jälkeen, että raha myönnetään tälle vuodelle. Kunnanjohtaja ilmaisi tähän dramaattisen eriävän mielipiteensä. Ja valtuustossa 28.9. meno lähenteli pään hakkaamista seinään. Esille nostettiin kaikki mahdolliset perustelut asian viivyttämiselle. Oli valtiontukea (mistä ei ole mustaa valkoisella), oli protokollaa (mitä ei ole laissa), ties mitä. Siitä huolimatta valtuusto äänesti määrärahan puolesta 24-19. Asia loppuun käsitelty. Tai niinhän sitä luulisi. Kunnanhallituksen listalla 5.10. käsitellään hankesuunnitelmaa:

KHALL
Valtuusto on 8.6.2009/78 § päättänyt, että vuosina 2010-2011 toteutetaan Ylikylän yhtenäiskoulun lisärakentamisen 1. vaihe ja vuosina 2017-2018 toinen vaihe.

Tätä varten on laadittu hankesuunnitelma, joka on esityslistan liitteenä. Hankesuunnitelman mukaan Ylikylän yhtenäiskoulun rakentamisen 1. vaihe toteutetaan vuosina 2011-2012 ja toinen vaihe vuosina 2017-2018.

Palvelutuotantopäällikkö (SH):
Ehdotan, että kunnanhallitus hyväksyy oheisen hankesuunnitelman ja lähettää päätöksensä edelleen valtuuston hyväksyttäväksi.

KUNNANJOHTAJA: Kunnanhallitus esittää valtuustolle Ylikylän yhtenäiskoulun rakentamisen hankesuunnitelman hyväksymistä esityslistan liitteen mukaisena.

Tämän mukaan siis hankesuunnitelmassa esitetään 28.9. äänestyksen hävinnyttä vaihtoehtoa. Samaa ajatusta tukevat palvelutuotantopäällikön ja kunnanjohtajan esitykset. Toivon mukaan tämä tarkoittaa vain sitä, että kunnanhallituksella ”ei ole vielä tiedossa” valtuuston 28.9. äänestyksen tulos… Vai onko tarkoitus vääntää kättä ja äänestää jokaisesta vaiheesta erikseen kyseisen koulun kohdalla?

Itseäni ihmetyttää myös se, miten yhdestä koulusta on noussut tällainen elämää suurempi kysymys. Maailmassa rakennetaan kouluja koko ajan, edes lama ei ole pysäyttänyt hankkeita monessa huonommassa jamassa olevassakaan kunnassa. Tästä on ehkä tullut jonkinlainen periaatekysymys, jossa ainakin yksi osapuoli näyttää kaivautuneen syvälle omaan poteroonsa ilman minkäänlaista neuvotteluoptiota.

***********

Kempeleen kunnanvaltuusto käväisi ulkomailla pitämässä kahden päivän seminaarin 14–15.9.2009. Hieman skeptisestikin Haaparantaan lähteneenä voin todeta, että seminaari oli erittäin onnistunut, ja yhteenkuuluvuuden tunne luottamushenkilöiden kesken syveni kiitettävällä tavalla. Meillä on todellakin yhteinen tavoite: Kempeleen hyväksi työskenteleminen. Seminaarin aiheena oli strategian valmistelu. Se eteni työryhmissä ja saimme kasaan paljon arvokkaita näkökulmia ja toimenpide-ehdotuksiakin.

Yksi mielenkiintoinen keskustelunaihe oli kehittämistoimikunnan rooli ja tarpeellisuus Kempeleen kunnassa. Kunnanjohtaja on pitänyt toimikuntaa tärkeänä operatiivisen johtamisen välineenä. Tämä on toki ymmärrettävää. Mutta ihmetystä on herättänyt mm. toimikunnan epämääräinen rooli päätöksentekijänä, varjohallitukseksikin sitä on kutsuttu. Asiat ovat usein edenneet toimikunnan ”esikäsittelyn” kautta – tai sitten hylätty jo siellä. Vaikka toimikunnalla ei ole ollut minkäänlaista päätäntävaltaa. Keskustelun tuloksena kunnanjohtaja esitti seuraavalle kunnanhallitukselle kehittämistoimikunnan lakkauttamista, joka sitten toteutuikin. Mahdollista uutta operatiivisen johtamisen apuna toimivaa ryhmää muodostettaessa onkin sitten toivottavaa kiinnittää erityistä huomiota sen toimivaltaan, läpinäkyvyyteen ja tasapuoliseen kokoonpanoon.

***********

Kempeleen valtuustossa ei ole kuulemma koskaan ennen tehty niin paljon aloitteita kuin tänä vuonna. Oletan, että tähän on syynä uusi toimintamalli. Aiemmassa lautakuntamallissa valtuutetut saivat omia ja kuntalaisten ajatuksia, ideoita ja huolia esiin lautakunnassa, jossa niistä keskusteltiin ja jonka kautta sitten aiheelliseksi nähdyt asiat lähtivät eteenpäin. Nyt päätäntävallattoman valiokunnan kautta ei asioita saa käsittelyyn, ja on pakko turvautua aloitteiden tekemiseen, tai ainakin esittää kysymyksiä valtuustossa niille varatussa asiakohdassa. Tämä prosessi on mielestäni liian kankea ja toivon, että toimintamallia kehitetään myös tämän asian osalta. Aloitteita toki tuleekin tehdä tärkeäksi katsotuissa asioissa, mutta moni pienehkö asia luultavasti menisi nopeammin eteenpäin muuta tietä. Itse odotan edelleen vastausta keväiseen aloitteeseeni toimintamallin kustannuksista ym. Sain siihen ympäripyöreän vastauksen kesäkuun maratonistunnossa kello yhden aikaan yöllä, mutta en kelpuuttanut sitä sellaisenaan. Valtuuston puheenjohtaja lupasi, että asiaan palataan kesän jälkeen, ja sitä odotan edelleen. Aloitteita varten on kuulemma olemassa myös aloitteiden hautausmaa, jonne moni aloite on hiljaisuudessa haudattu. Tämän huhun en soisi olevan totta.

Aloitteita, joissa olen mukana:

Valtuusto § 98 31.08.2009
VALTUUSTOALOITE / LÄHISUHDEVÄKIVALLAN VASTAINEN TOIMINTAOHJELMA KEMPELEEN KUNTAAN / VALTUUTETTU SIRKKU ASHEESH
473/11/116/2009

KVALT § 98 Valtuutettu Sirkku Asheesh teki vihreän valtuustoryhmän puolesta seuraavan aloitteen:

"Lähisuhdeväkivalta on edelleen suomalaista "arkirikollisuutta", joka jää piiloon. Väkivallan tekijä ja uhri ovat useimmiten lähisuhteessa toisiinsa ja useimmiten uhri on nainen. Arviolta jopa yli puolet lähisuhdeväkivaltatapauksista jää rikosilmoituksissa asianmukaisesti luokittelematta, hälytystehtävistäkin vain n. 15 % johtaa lopulta rikosilmoituksiin. Väkivallan uhri hakee todennäköisemmin apua terveyskeskuksesta kuin poliisilta, mutta lähisuhdeväkivaltatapausten tilastointi sosiaali- ja terveyssektorilla on pikemminkin poikkeus kuin sääntö.

Väkivalta kuormittaa kunnan palvelujärjestelmää, oli sen todellisesta laajuudesta tietoa tai ei. Uhrin lisäksi myös hänen läheisensä, erityisesti lapset tarvitsevat erilaisia sosiaali- ja terveydenhuollon tukitoimenpiteitä mahdollisesti vielä vuosia väkivaltatapahtumien jälkeen. Näiden ihmisten avuntarvetta ei saa jättää huomiotta. Naisiin, kuten kaikkiin muihinkin läheisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusloukkaus, johon viranomaisilla on velvollisuus puuttua. Myöskään väkivallan todistajia tai tekijöitä ei tule jättää oman onnensa nojaan. Parhaiten apu saavuttaa tarvitsijansa silloin, kun kunnassa on vastuuhenkilö koordinoimassa paikallista väkivaltatyötä. Moniammatillinen työryhmä, joka erikoistuu lähisuhdeväkivaltakysymyksiin, on ratkaisevan tärkeä erityisesti paikallisesti toimivien ratkaisujen suunnittelemisessa.

Mitkään suunnitelmat eivät kuitenkaan auta, jos kunnan luottamuselimillä ei ole poliittista tahtoa niitä toteuttaa. Poliittisesti hyväksytyn lähisuhdeväkivallan vastaisen toimintaohjelman aikaansaaminen on tarpeen.

Tästä syystä Kempeleen vihreä valtuustoryhmä vaatii, että Kempeleeseen on saatava viipymättä poliittisesti hyväksytty lähisuhdeväkivallan vastainen toimintaohjelma. Toimintaohjelmassa tulee esittää yhteinen näkemys väkivaltaongelmasta ja tahto asian hoitamiseksi. Toimintaohjelman suunnittelu tulee toteuttaa poikkihallinnollisena yhteistyönä, jossa on sekä luottamustoimen että viranhaltijoiden edustajia. Ohjelma tulee hyväksyttää kunnanvaltuustossa."

Valtuusto § 99 31.08.2009
VALTUUSTOALOITE / MOPOILU VAARANTAA KEVYEN LIIKENTEEN TURVALLISUUDEN KEMPELEESSÄ / VALTUUTETTU SIRKKU ASHEESH

KVALT § 99 Valtuutettu Sirkku Asheesh teki vihreän valtuustoryhmän puolesta seuraavan aloitteen:

"Kempeleen vihreä valtuustoryhmä esittää, että mopoilla ajaminen kiellettäisiin Kempeleessä niillä kevyen liikenteen väylillä, jotka ovat sellaisten teiden varsilla, joissa nopeusrajoitus on 40 km/h tai sen alle.

Muun muassa koulukeskuksen, kirkon ja terveyskeskuksen ympäristössä sattuu jatkuvasti vaaratilanteita, kun mopoilijat ajelevat samoilla kevyen liikenteen väylillä, millä pikkulapset - myös alle kouluikäiset esimerkiksi perhepäivähoitajien kanssa - kulkevat. Kyseisillä reiteillä kulkee usein myös huonojalkaisia ikäihmisiä ja muita hitaasti liikkuvia. Mopoilla pääsee jopa 60 km/h ja niiden kuljettajat eivät virallisesta luvastaan huolimatta huomaa esimerkiksi sitä, ettei kaikilla kevyen liikenteen väylillä saa ajaa mopoilla (kuten esim. Sarkkirannantiellä).

Mopoliikenteen siirtyminen autojen joukkoon ei vaarantaisi liikenneturvallisuutta näillä tieosuuksilla, joilla ajetaan muutenkin erityistä varovaisuutta noudattaen alle 40 km/h nopeutta.
Koulukeskuksen ympäristössä tapahtuu jatkuvasti "läheltä piti" -tilanteita, ja on jo sattunut useita varsinaisia onnettomuuksiakin, joissa toistaiseksi on selvitty vähäisillä vahingoilla. On kuitenkin vain ajan kysymys, milloin ensimmäinen kohtalokas onnettomuus tapahtuu."

Valtuusto § 101 31.08.2009
VALTUUSTOALOITE / ENERGIAN SÄÄSTÖKEINOJEN KOORDINOINTI / VASEMMISTON JA VIHREIDEN VALTUUSTORYHMÄT
476/11/116/2009

KVALT § 101Vasemmiston ja vihreiden valtuustoryhmät tekivät seuraavan aloitteen:

"Uusi EU-lainsäädäntö pakottaa kunnat järkeviin energian säästöinvestointeihin. Hehkulamput poistuvat markkinoilta vuonna 2012 ja ulko- ja katuvalaistuksessa käytetyt elohopealamput vuonna 2015v. Eli kunnan valaistus on uusittava. Suomen kunnat eivät voi siis säästyä tulevilta investoinneilta energiatehokkuuden vaateen edessä, ei myöskään Kempele.

EU-energiapalveludirektiivin mukaan Suomessa on parannettava 9 % energiantehokkuutta vuosien 2008 - 2016 aikana. Miten ja milloin Kempeleen kunta aikoo ottaa nämä tulevaisuuden energiansäästöhaasteet huomioon tulevaisuudensuunnitelmissaan?

Esitämme, että kuntaan muodostettaisiin asiantuntijoista ja poliittisista päättäjistä koostuva 4 - 8 -henkinen neuvosto, jonka tehtävänä olisi koordinoida ja pohtia erilaisia energiansäästökeinoja kunnassa."

Muutamia ajatuksia viime ajoista Kempeleessä

2009-07-03T12:18:00.016+03:00

Aivan liian pitkä tauko päivittämisessä... On tapahtunut niin paljon, sekä kuntapolitiikassa, että työelämässä ja omassakin elämässäni. Tarvitsisin ehkä ainakin tunnin lisää vuorokauteen ja päivän lisää viikkoon? Lisäksi on ollut aika vaikeaa kommentoida asioita, niin paljon on edelleen kesken, enkä halua lähteä loan heittoon tai ylilyönteihin, mikä sinänsä tuntuu olevan trendikästä nykyään. Yritän pitää asiat asiana.

Yksi juttu pitää ainakin tuoda esiin, ennenkuin se unohdetaan kokonaan. Tein keväällä valtuustoaloitteen, johon odotin naivisti perusteellista vastausta. Olihan aloitteessakin eritelty monta yksityiskohtaista kysymystä. No, vastauksen laatu onkin sitten toinen juttu. Jokainen voi tästä päätellä, vastattiinko kysymyksiini, vai puhuttiinko vastauksessa jotain ihan muuta... :

*************************
VALTUUSTOALOITE / SELVITYS UUDEN TOIMINTAMALLIN KUSTANNUKSISTA / VALTUUTETTU SIRKKU ASHEESH
300/11/116/2009
KVALT § 64 Valtuutettu Sirkku Asheesh esitti Vihreiden valtuustoryhmän aloitteen:

'' Kempeleen vihreävaltuustoryhmä on huolissaan uuden toimintamallin jo aiheutuneista kustannuksista sekä tulevista, uudesta toimintamallista johtuvista kustannuksista. Vaadimme selvitystä, jossa kaikki kustannukset on sekä eritelty että perusteltu. Tähän kuuluvat mm. konsulttipalvelujen osuus, henkilöstöjärjestelyt, ulkoisen ilmeen uudistaminen sekä kaikki muut kustannukset, joita ei olisi välttämättä tullut ilman uudistusta.

Mielestäme tämä perusteellinen selvitys on paikallaan, kun joudumme miettimään säästötoimia globaalin taloudellisen tilanteen ja sen myötä kuntatalouden heikentyessä.

Lisäksi olemme huolissamme uuden toimintamallin toimivuudesta ja toivomme riippumatonta asiantuntijatahoa arvioimaan toimintamallia kriittisesti. Erityisesti haluamme kiinnittää huomiota demokratian toteutumiseen ja henkilöstön hyvinvointiin.''

PÄÄTÖS:
Aloite lähetetään kunnanhallitukselle asianmukaisia toimenpiteitä varten.
______
KHALL § 239 KUNNANJOHTAJA:
Aloite lähetetään johtoryhmän valmisteltavaksi, samaan yhteyteen liitetään kaksi ko. asiaan liittyvää kuntalaisaloitetta.

PÄÄTÖS:
Päätösesitys hyväksyttiin.
______
KHALL § 266 Johtoryhmä käsitteli aloitetta ja siihen läheisesti liittyvää kahta kuntalaisaloitetta kokouksessaan 19.5.2009.

KUNNANJOHTAJA:
Kunnanhallitus saattaa aloitteen johdosta valtuuston tietoon seuraavaa:

Strategisesti pitkäjänteisessä kehittämisessä operatiivisten toimenpiteiden vaikutus ja vaikuttavuus on arvioitavissa kokonaisuutena vasta valtuustokauden lopussa. Neljän kuukauden aikajänne on liian lyhyt aika objektiiviselle ja yksityiskohtaiselle tarkastelulle. Toimintamallin kustannuksia seurataan talousarvioraportoinnissa ja arvioidaan talousarvion laadinnan yhteydessä.

Kunnanhallitus nimeää toimintamallin seurantaa varten ohjausryhmän kokouksessaan 15.6. Ohjausryhmän tehtävänä on arvioida operatiivisten toimenpiteiden vaikutuksia ja kustannuksia.
Kuntalaisaloitteiden tekijöille toimitetaan kunnanhallituksen päätös tiedoksi.

PÄÄTÖS:
Päätösesitys hyväksyttiin.

**************************

Lopputulos oli se, että valtuustossa 8.6.2009 saimme tämän tiedoksi kohdassa Ilmoitusasiat. Tämä kohta tuli maratonistunnon loppuvaiheessa puolen yön jälkeen, mutta väsyneenäkin yritin tuoda esiin kantaani, että en ole saanut vastausta kysymyksiini. Lopulta sitkeän "tennisottelun" kestäessä valtuuston pj sitten ilmoitti, että toivottavasti saamme tarkempia vastauksia seuraavassa valtuuston kokoontumisessa. Jään odottamaan mielenkiinnolla.

Itseäni huolettaa demokratian toteutumisen kannalta muutama seikka. Miksi tämä aloite siirrettiin johtoryhmän valmisteltavaksi? Juuri johtoryhmän toiminnastahan aloitteessa tavallaan oli kyse, joten ovatko se päteviä käsittelemään aloitetta? Pukki kaalimaan vartijana?

Lisäksi nyt on nimetty toimintamallin ohjausryhmä seuraavasti:

**********************************
Kunnanjohtajan tarkennettu päätösesitys:Kunnanhallitus nimeää Kempeleen toimintamallin ohjausryhmään valiokuntien puheenjohtajat, valtuuston ja hallituksen puheenjohtajat ja kunnan johtoryhmän sekä tarkastuslautakunnan puheenjohtajan.

PÄÄTÖS:Tarkennettu päätösesitys hyväksyttiin.

(Kunnanhallitus 15.6.2009)
***********************************
Ohjausryhmän kokoonpanoa tarkasteltaessa voi havaita, että toimintamallia lähtevät arvioimaan sekä johtavat viranhaltijat, että monen kauden valtuutetut, eli juuri ne, jotka ovat olleet koko mallia rakentamassa ja sitä hyväksymässä.

Onneksi tarkennettuun päätösesitykseen kunnanjohtaja lisäsi myös tarkastuslautakunnan puheenjohtajan, jonka tähän astisen asiassa pysymisen ja äärimmäisen tarkkuuden olen ottanut positiivisesti vastaan. Mutta riittääkö tämä? Uudet pienet puolueet, tai yleensä ottaen uudet valtuutetut, on luonnollisesti ohitettu kokonaan, eikä vaatimaani riippumatonta tahoa ole havaittavissa tässä kokoonpanossa.

Jatkossa näemme, minkä tasoisia raportteja saamme nähtäväksi.

Uusi toimintasääntö toi maratonvaltuustoon käytännön ongelmia. Sivistyslautakunnalle ennen kuuluneita perusopetuslakiin ja lukiolakiin liittyviä asioita on siirretty osaksi kunnanhallituksen ratkaisuvallan alaisiksi. Mutta talousohjaus kuuluu edelleen kunnanvaltuustolle. Tämä aiheuttikin sitten pitkän pohdinnan säästökysymyksessä, kuka saa päättää mitä. Välillä tuli jo sellainen kuva, ettei valtuusto saa päättää enää mistään... Lopulta asia saatiin suht kunniallisen menettelytavan alaiseksi, ja päästiin äänestämään. Ilman tuota äänestystä asiat olisivatkin jääneet ikävästi hiertämään.

Viime kokous osoitti, että paljon on epäselvää, ja paljon vaikeuksia edessä. Olisiko sitten yksi vaihtoehto lisätä valtuuston kokouksien määrää, ettei kokoukset veny 7 tunnin pituisiksi?

Säästöistä on nyt päätetty ensimmäinen kierros. Valtuustoviikon perjantaina piti olla toisen kierroksen seminaari, joka kuitenkin peruttiin. Ymmärtääkseni syynä oli se, etteivät viranhaltijat ehtineet valmistella materiaalia? Seminaari siirrettiin syyskuulle, mikä on uskomattoman myöhään, jos ihan oikeasti on tarkoitus keskustella TÄMÄN vuoden talousarvion valmistamisesta! Sen seminaarin pitäisi mielestäni keskittyä ensi vuoteen... Eli olemme edelleen siinä tilanteessa, ettei tälle vuodelle ole valmista talousarviota. Suurin virhe oli se, että keskeneräinen talousarvio päästettiin liiassa kiireessä viime vuonna läpi, mainintana uudelle valtuustolle säästövelvoite. Vanha valtuusto siirsi näin vastuun uudelle valtuustolle, eikä tuotantopuoli pysty toimimaan täydellä teholla, koska ei tiedä rahoituksen rajoja. Tilanne ei ole hyvä millään tavalla. Taisipa olla muuten kunnan historiassa ensimmäinen kerta, kun talousarvion muutoksia syötettiin juhannuksen jälkeen, silloin, kun pomot olivat jo lomalla... Ei ollut ketään, jolta kysyä tarkempia kohdennuksia tms.

Viime valtuustossa osallistuin allekirjoittajana myös toiseen aloitteeseen:

*****************************

VALTUUSTOALOITE / TOIMINTASÄÄNNÖN MUUTOS / JOHTORYHMÄN PALKKAUS / JOHTAJASOPIMUKSET / JUVANI TAPIO YM.

382/11/116/2009

KVALT § 87Valtuutettu Tapio Juvani esitti Sirkku Asheeshin ja Janne Heikkisen kanssa allekirjoittamansa aloitteen:

"Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että kunnan johtoryhmälle laaditaan uudet johtajasopimukset saavuttaaksemme kuntalaisten ja kunnan henkilöstön luottamuksen. Esitämme, että asia otetaan kiireelliseen käsittelyyn. Samalla esitämme toimintasääntöön muutosta niin, että kunnanjohtajan oikeus päättää johtavien viranhaltijoitten palkoista perutaan. Päätösvalta johtoryhmän palkoista tulee olla kunnanhallituksella ja johtoryhmän palkkaus ja tehtävät tulee määritellä johtajasopimuksissa, mitkä kunnanhallitus hyväksyy. Palkat tulee määritellä valtakunnalliselle tasolle. Ne eivät saa olla suurempia kuin ne kunnissa keskimäärin ovat. Lisäksi esitämme, ettei johtoryhmälle makseta tulospalkkiota. Palkkioitten maksaminen ei voi olla oikeutettua, jos se maksetaan syntyneistä säästöistä. Samoin sopimuksen purkaantuessa ei erorahaa tai muita ylimääräisiä korvauksia tule maksaa."

*********************************

Jäämme odottamaan mielenkiinnolla toimenpiteitä myös tämän suhteen.

Toivottavasti kaikki saavat nyt kesällä tarvitsemaansa lepoa, jotta syksyllä jaksamme todella tarttua ongelmiin, ja saada jotain hyvää aikaan Kempeleen parhaaksi!

Kempeleessä ei tykätä vuokralla asujista?

2009-04-21T07:51:00.007+03:00

Eipä lopu yllätykset Kempeleessä. Kunnanhallituksen esityslistalla 20.4.2009 pisti silmään parin korkotukilainahakemuksen yhteydessä seuraava teksti:

”Rakennushanke on voimassa olevan asemakaavan mukainen. Elinvoimavaliokunta keskusteli kokouksessaan 8.4.2009 vuokratalojen rakentamisesta kuntakeskukseen ja ohjeisti valmistelua siihen suuntaan, että vuokra-asuntojen osuutta ei tulisi kasvattaa. Ehdotan, että kunta ei puolla vuokratalohankkeen korkotukilainan hyväksymistä.”

Siis mitä? Asemakaava on ok, mutta vuokrataloja ei kaivata??? Tätä piti tietysti lähteä tarkistamaan, ja eiköhän selvinnyt juuri pahin pelkoni: Kempeleen päättäjät (huom. siis osa heistä!) pelkäävät sosiaalipummien valtaavan Kempeleen! Jotkut päättäjät näkevät siis vuokralla asumisen ja sosiaalitoimen asiakkuuden liittyvän toisiinsa. Heidän mielestään ei kai sitten omistusasunnoissa voi olla perheväkivaltaa, köyhyyttä, sairastumista, saati sitä pahinta, vanhenemista?

Suomessa on perinteisesti arvotettu liikaa omistusasumista verrattuna muihin Euroopan maihin. Mutta ihmiset ovat hyvin erilaisissa elämäntilanteissa, on nuoria muuttamassa pois kotoaan, eronneita, työn perässä muuttavia… Ihmisiä, jotka eivät halua sitoutua omistusasuntoon. Ja nyt lukemattomia ihmisiä on irtisanottu tai lomautettu, jolloin pankit eivät myönnä lainaa, vaikka muuten asiat olisivat kunnossa. Kaikille ei oma tupa ole se itseisarvo, eikä tarvitse ollakaan! Tarvitsemme vaihtoehtoja vuokralla asumiseen, myös tilavia ja laadukkaita asuntoja. Ja luonnollisesti keskustaan rakentaminen on järkevin ratkaisu, koska silloin ei tarvitsisi käyttää myöskään Kempeleen surkeassa jamassa olevaa julkista liikennettä. Julkinen liikenne kun kuuluu kai myös köyhälistölle, eikä sitäkään tarvita?

Kuohuvassa Kempeleessä

2009-04-17T17:50:00.009+03:00

Kempeleen kunnassa eletään kuin myrskyn keskellä parhaillaan. Tässä vaiheessa kunnantalolla liikkuu jo ylimääräinen muskelimies, ovia pidetään lukittuina jne. Miten tähän on oikein tultu? Onko syy Kalevan kirjoittelussa? En ihan usko tuohon väittämään. Ensinnäkin, jos kirjoittelulla ei ole pohjaa, miksi "vääriä" tietoja ei ole kumottu? Olen kuullut, että "oikeita" palkkatietoja on lähetetty Kalevaan. Lehdessä kuitenkin painotetaan, ettei uutta, erilaista tietoa ole tullut esiin. Kaleva kuulemma haluaa ajaa Kempeleen Oulun syliin. No, tällä menolla kukaan ei ole kiinnostunut Kempeleestä... Lisäksi, Kaleva ei ole henkilö, jolla on tavoitteita, vaan median osanen, ja skuuppi on aina skuuppi.

Myrskyn myötä paljon uusia kysymyksiä on noussut esiin, vaikkei vanhoihinkaan ole saatu vastauksia. Kiertelyä ja kaartelua on nähty senkin edestä. Mm. diplomatiaa ja neuvottelutaitoja opiskelleena voin sanoa, että tässä on menty metsään joka kohdassa. Retoriikka ontuu, kysymyksiin vastataan joko vertauskuvin, kiertäen tai täysin tyrmäten. Syyllisiä etsitään kaikkialta, paitsi omasta pesästä. Pahinta on täydellinen katoaminen. Kaikki tällainen antaa kuntalaisille viimeistään kuvan, että nyt salaillaan jotain.

Syyllisyyttä on siis siirretty mm. kunnanhallitukselle tai Kalevalle. Kunnanhallituksen rooli tässä on aika monimutkainen. Uuden toimintamallin myötä kunnanhallituksen niskaan kaatui paljon uutta ratkaisuvaltaa. Lakkautettujen lautakuntien päätösvallasta osa meni virkamiehille, loput kunnanhallitukselle. Siinä vaiheessa, kun kunnanhallituksen esityslistalla asiakohtien lukumäärä hipoo puolta sataa, ei voi odottaa loppuun asti pureksittuja päätöksiä. Viranhaltijapäätökset otto-oikeuden käyttämistä varten ovat yhtenä asiakohtana listan lopussa liitteenä (jota ei julkaista netissä!). Päätöksiä voi olla kymmeniä, ja niitä esitellään vain erikseen kysyttäessä. On kuitenkin huomattava, että jokaisesta viranhaltijapäätöksestä on mennyt kunnanhallituksen puheenjohtajalle ikioma kappale. Jos hän sanoo, ettei tunne sisältöä, hän ei ole joko lukenut niitä, ei ymmärtänyt niitä tai sitten "muistaa väärin". Kaikki vaihtoehdot ovat pelottavia.

Kunnanhallitus saa esityslistan perjantain postissa, kokous on maanantaina. Tämä aikataulu tekee lähes mahdottomaksi asioihin paneutumisen. Viikonloppuna ei voi esittää kysymyksiä asiantuntijoille, tiedon haku rajoittuu nettiin, oman kunnan virkamiehetkään eivät ole tavoitettavissa. Päättäjille on siis annettu vastuu, muttei todellista mahdollisuutta asioiden selvittämiseen tai eri näkökulmiin perehtymiseen. Näin ollen nykyisen lautakunnattoman toimintamallin puitteissa virkamiesten esitykset menevät yleensä sellaisenaan läpi. Samalla virkamies on saanut siirrettyä vastuun luottamushenkilöille. Esittelyn laatu on siis olennainen seikka. Päättäjien on voitava luottaa esittelijän toimivan virkavelvollisuutensa puitteissa, tuovan esiin kaiken olennaisen ja tärkeän, myös esityksen kanssa ristiriidassa olevan tiedon. Kaikessa ei ole nyt toimittu tämän periaatteen mukaisesti. Jos lähtökohtana on, että esittelijään pitää voida luottaa, Kempeleessä kysytään nyt, VOIKO esittelijään luottaa.

Kuntalaisten ja työntekijöiden reaktiot tässä kriisissä osoittavat, että pahoinvointi on käsinkosketeltavaa. Ylilyönnit ja asiattomuudet ovat ikäviä. Mutta niitä ei saa ohittaa, koska ne kumpuavat jo pitkään jatkuneesta ahdistuksesta.

Miten tästä eteenpäin? Itse näen, että ainoa terve tapa edetä on täydellinen, avoin pöydän putsaus. Ei enää salaisuuksia, ei epäselvyyksiä, ei ei-julkisia liitteitä, ei ei-julkisia päätöksiä. Avointa, selkokielistä tiedottamista.

Muutamia äkkiseltään mieleen tulleita ehdotuksia:

pöytäkirjat liitteineen julkistetaan
kunnan nettisivuille kysely- ja keskustelukanava kuntalaisten käyttöön
toimintasääntö avataan, päätösvallan jakoa tarkastellaan uudestaan
toimintamallin toimivuutta tarkastellaan rehellisesti ja täysin ulkopuolisen asiantuntijan johdolla
jokainen luottamushenkilö tuo esiin omat tai perheensä sidonnaisuudet kunnassa tai kuntaan, jotta päättäjien toimintaa voidaan tarkastella kokonaisvaltaisesti ja luottamusta rakentaa avoimelta pohjalta.
kaikki uudet virat julkiseen hakuun
sisäistä hakua käytetään äärimmäisen varovaisesti ja harkitusti
siirtoja ei tehdä laisinkaan, varsinkaan ilman laajaa julkista keskustelua

Talouden tasapainottaminen Kempeleen tyyliin

2009-04-08T07:31:00.003+03:00

Kautta Suomen ja maailmankin ollaan talouskurimuksessa. Kukaan ei osaa sanoa, milloin pohja on vastassa, mutta kovin nopeaa loppua ei kannata odottaa eräiden tahojen mielipiteistä huolimatta. Suomessakin on käyty mediakampanja kuluttamisen puolesta. Bob Helsinki, joka - yllätys yllätys - teki Kokoomuksen kunnallisvaalikampanjan, toteutti myös näyttävän Älä ruoki lamaa -kampanjan. Siis mitä? Meidän pitää laman kynnyksellä ruokkia taloutta, tuhlata ja törsätä viimeisetkin senttiset? Entä sitten kun lama iskee minuun ja lompsani on tyhjä pelastettuani Suomen taloutta? Kuka sitten kustantaa lasteni menot, ruoan, elämisen? Sosiaalitoimisto vai? Kyllä vanha totuus on, että sukanvarressa on oltava turva, ja juuri nyt säästäminen, kulutuksen vähentäminen, tarkka harkinta on paikallaan. Tuskin elinkeinoelämän vaikuttajat huolehtivat minusta kerättyään rahani tarkkaan talteen...

Kempeleessäkin ollaan tekemässä säästötoimia. Säästötoimenpiteiden kohteiksi ovat joutuneet lapset, nuoret, ikääntyneet, sairaat ja kunnan työntekijät. Koulujen perusopetuksesta vietiin jo 65.100 €, mikä on käsittämätöntä. Samaan aikaan kunnan uuden toimintamallin myötä "tehtävien uudelleen järjestelyn yhteydessä" on korotettu johtoportaan palkkoja niin, että yhteisvaikutus kunnan talouteen on jopa 150.000 € vuositasolla, tai enemmänkin. Kuntaliiton suosittelema palkkamaltti ei ainakaan Kempeleessä toteudu. Korotukset ovat kuulemma uusien tehtävien mukaiset. Kysymys kuuluukin, mitä ihmeen uusia, näin vaativia tehtäviä Kempeleessä sitten oikein on? Olisi hyvä tietää perustelut korotuksille, muuten on aika mahdotonta moraalisesti tai eettisesti tehdä leikkauksia mistään muusta kohteesta. Miten motivoida pieni palkkainen henkilöstö lomautuksiin tai lomarahojen leikkauksiin, kun toiset ovat saaneet jopa 2.000 € palkankorotuksia samaan aikaan? Aika mahdotonta, ja täysin moraalitonta toimintaa. Lisäksi, näillä rahoilla olisimme saaneet mm. kauan kaivatun terveydenhoitajan neuvolaan ja kouluterveydenhuoltoon. Ja sosiaalityöntekijän. Ja mielenterveyssairaanhoitajan. Ja olisi voitu jättää lasten koulu rauhaan.

Toimintamalli aiheutti myös muita kustannuksia. Täysin turha ulkoisen ilmeen uudistaminen, kaikki konsultit ym., jotka kävivät puhumassa puuta heinää, näyttelijät Havas ja Zilliacus pitämässä turhan höpötysesityksen henkilökunnalle... Rahaa on palanut joka suuntaan.

Toivon nyt, että kaikki toimintamallin kustannukset tulevat julkiseen keskusteluun, muuten on todella mahdotonta säästää reilulla ja yhteistyökykyisellä tavalla.

Valtuustokausi on vienyt mennessään - kriisejä jo edessä

2009-03-31T09:43:00.005+03:00

Valtuustokausi on alkanut melkoisella tohinalla. Suhteellisen onnistuneiden paikkaneuvottelujen jälkeen oli vuorossa koulutustilaisuudet, samaan aikaan varsinainen työskentely käynnistyi. Palveluvaliokunnan jäsenenä pääsen kunnan tärkeimmän tehtävän, peruspalvelujen sisällön tarkasteluun mukaan. 2011 on sitten vuorossa vuosi kunnanhallituksessa.

Kempeleen paljon puhuttu uusi toimintamalli on käynnistynyt. Tässä vaiheessa on pakko sanoa, että sen toimivuudesta en paljon hyvää osaa sanoa. Toivottavasti tämä on pelkkää alkukankeutta. Pessimistinä kuitenkin luen toimintasääntöä ja totean, että ilman muutoksia tilanne ei tule kohentumaan. Viimeistään juuri kunnanhallituksen nuijan kopautuksella päätetty koulujen tuntikehyksen leikkaus osoittaa sen. Vielä viime vuonna asia olisi ollut sivistyslautakunnan, siis asiantuntijalautakunnan, käsiteltävänä. Siitä olisi käyty asiantuntija- ja arvokeskustelu. Tänä vuonna uusi toimintamalli antaa ratkaisuvallan kouluasioissa kunnanhallitukselle. Periaatteessa palveluvaliokunta ohjaa kunnanhallituksen päätöksentekoa. Mutta tässä koulukysymyksessä valiokunta sai täysin puutteellista tietoa, eikä kyennyt ohjaamaan. Viranhaltijan esitys meni siis läpi sellaisenaan. Eikä valiokunnan ohjaus ole edes millään lailla kunnanhallitusta sitovaa... Kysymys kuuluukin, istuuko 3/4 valtuutetuista kahvikutsuilla rupattelemassa asioista, kun 1/4 valtuutetuista tekee kunnanhallituksessa päätökset?

Toimintamallin kustannukset puhuttavat myös. Tehtävien uudelleen järjestelyn myötä on toteutettu huimia palkankorotuksia, samaan aikaan Kuntaliitto kehottaa maltillisiin palkkaratkaisuihin. Talousarvion tasapainotuskeskustelut ovat käynnissä, mutta Kempeleen virallinen ilme muutettiin niin nettisivuilla, kuin toimistotarvikkeissakin. Olikohan tämäkin turhuus tehtävä juuri nyt? Sitten leikataan lasten opetuksesta, näyttääkin siltä, että lapset ja nuoret kustantavat uuden toimintamallin kustannuksia. Mikä ryhmä on seuraava? Vanhukset vai työttömät? Joku muu heikompi ryhmä??

Palatakseni vielä koulutukseen, en voi käsittää, että kunta, jonka tunnuksena on Hyvä kasvaa Kempeleessä, leikkaa perusopetuksesta! Matematiikka, äidinkieli, ylli... opetusta vähennetään kaiken perustana olevilta aineilta! Ja ainut lisäarvo Kempeleen kouluissa, vapaaehtoinen A2-kieli saksa poistetaan kokonaan! Tällaista ei tavallinen äiti voi ymmärtää mitenkään. Voin vain kuvitella, miten tukiopetuksen ja erityisopetuksen tarve kasvaa tämän päätöksen myötä... Samaan aikaan luokkakoot kasvavat, tilanpuute kouluissa on krooninen. Miten ihmeessä opettajat jaksavat??? Toivon, vaadin, että koulukysymys otetaan uudelleen käsittelyyn! Kiire ei oikeuta huonojen päätösten tekoon.

Vaalit ovat ohi - valtuustokausi alkaa

2008-11-18T14:40:00.005+02:00

Vaalien jälkeiset tunnelmat - muun elämän ohella - veivät mennessään. Joten blogin täydentäminenkin jäi pitkäksi aikaa. Kempeleessä vihreät sekä voittivat että hävisivät. Minä pääsin valtuustoon, mutta rannalle jäi, juuri ja juuri, Paula Pohjanrinne, joka kykyjensä ja monipuolisuutensa vuoksi olisi ollut mieletön voimavara Kempelettä kehittämässä. Mutta, nou hätä, Paula ja minä, sekä Kempeleen muut vihreät ja vihreästi ajattelevat, muodostamme edelleen tiiviin tiimin. Ajamme yhdessä tärkeäksi kokemiamme asioita. Ja nyt, valtuustopaikan myötä, saamme myös äänemme kuuluviin!

Tahdon tässä kiittää kaikkia minua ja meitä äänestäneitä! Teemme parhaamme, ettette tule pettymään! Ja erityinen kiitos heille, jotka ovat suoraan lähestyneet minua. Toivon todella, että jatkossakin kuulen ajatuksianne, kommenttejanne, mielipiteitänne! Sillä tavoin juuri oikeiden asioiden ajaminen on mahdollista.

Kempeleen poliittinen kenttä keskittyy parhaillaan luottamuspaikkojen jakamiseen. Se ei ole aivan yksinkertaista, mukana on politiikan lisäksi henkilökemiaa, suuria odotuksia - ja pettymyksiäkin. Tokihan kaikki haluavat valtaa ja paljon valtaa! Ilolla olen ymmärtänyt, että myös meitä uusia ja pieniä halutaan mukaan vaikuttamaan asioihin. Kempeleen perinteisiin kun ei kuulu oppositiopolitiikka, vaan yhteistyö. Toivottavasti tämä toteutuu tälläkin kertaa, kun äänestäjät ovat kertoneet kantansa.

Uusi toimintamalli tuo omat haasteensa. Toimintasääntöäkään ei ole vielä edes hyväksytty, talousarvion tekokin on kesken, vaikka vuosi on aivan loppuvaiheessa. Mutta kunnan toimintahan jatkuu joka tapauksessa vuoden vaihteen jälkeenkin, joten on vain uskottava, että kaikki järjestyy. Ensi vuodesta tulee melkoinen koevuosi tälle uudelle mallille.

Mutta kaikesta tästä ja paljosta muustakin kerron täällä jatkossa lisää. Ja kommentit ovat aina tervetulleita!

Vaaliviikonloppu edessä

2008-10-24T09:52:00.005+03:00

Vaalit ovat jo todella lähellä. Nyt ehdokkaana alkaa miettimään, mitä on tehnyt vaalien eteen, ja mitä olisi voinut tehdä toisin. Ensimmäiseksi tulee tietysti mieleen, että ilmoittelu ja kaikenlainen esiintyminen on ollut äärimmäisen vähäistä. Muutama lehti-ilmoitus, nekin yhdessä toisten kanssa. Vähäinen määrä omaa esitettä. Kaksi vaalipaneelia, toinen eläkeläisjärjestön ja toinen kehitysvammaisjärjestön järjestämä. Toisaalta minä, tai me Kempeleen vihreät emme ole tyrkkyjä, roikkumassa ohikulkijoiden käsivarsissa. Uskomme asiaan, keskusteluun, konkreettiseen sisältöön, emme vauhdikkaisiin iskulauseisiin tai show-numeroihin. Meitä on vain kolme ehdokasta, mutta yhteenlaskettu osaamisemme on uskomattoman laaja. Ja osaamme myös käyttää sitä yhteistyössä. Vaikka meistä vaaleissa onnistuisi vain yksikin, hänellä olisi kuitenkin meidän toistenkin asiantuntemus takanaan.

Paneeleista minulle jäi todella hyvät muistot. Alkujännityksestä huolimatta huomasin, että olin sisäistänyt asiat todella hyvin. Luonnollisesti molempien paneelien aiheet olivat minulle läheisiä. Viime talvena valmistelin päätyökseni Ikäihmisten Kempele 2008-2015 -strategiaa, jonka jokaisen sanan takana seison ehdottomasti. Strategia kävi palautekierroksella myös eläkeläisjärjestöillä ja sai paljon kiitosta. Se on tuhti paketti, n. 80 sivua, mutta siitä olikin tarkoitus tehdä perusteellinen. Miten nyt on, miten pitäisi olla ja miten siihen päästään. Valitettavasti valtuusto ei ole vieläkään hyväksynyt sitä, vaan päätöstä on siirretty ensi vuoteen uudelle valtuustolle. Toivottavasti uudet valtuutetut ottavat sen omakseen. Pelkkänä ohjaavana opuksena sitä en halua nähdä!

Nykyisten valtuutettujen kommentit ovat sivunneet lähinnä sen vaikeaselkoisuutta (juuri päinvastoin kuin sen oikeasti lukeneet ovat sanoneet!) ja sen kalleutta. Ikäihmisten palvelut ovat toki kalliita, siitä emme pääse mihinkään. Mutta strategian kalliit osiot koskevat nimenomaan LAKISÄÄTEISIÄ palveluja. Ne on tuotettava, halusimme tai sitten emme. Ja nekin voidaan tuottaa kalliisti tai vähemmän kalliisti. Strategiassa annetaan perustellut laskelmat järkevään ja laadukkaaseen tuottamiseen, jotta emme joutuisi tekemään niitä kalleimpia ratkaisuja. Nykyisinhän linjana on se, että tuotetaan viime tipassa, pakon edessä. Ja se maksaa maltaita. Suurin osa strategian toimenpiteistä on ennaltaehkäisyyn liittyviä. Kustannuksiltaan kohtuullisia tai jopa pelkin järjestelyin mahdollisia. Niitä on paljon. Mutta myös ikääntyneiden elämään liittyy paljon pieniäkin asioita. Ei elämä saa eikä voi loppua eläkkeelle jäämiseen, vanhenemiseen. Asuminen ja terveys ovat perustarpeita, mutta elämässä pitää olla muutakin. Sosiaalisuus, turva, harrastukset, kaikenlainen sisältö elämään. Ja myös näitä seikkoja strategiassa haetaan. Olen todella pettynyt, jopa surullinen, jos näin suuri ja tärkeä työ ei toteudu kunnan käytännön työssä!

Kun ikästrategia alkoi olla paketissa, aloin kartoittamaan kunnan vammaispalveluja. Se jäikin sitten kesken, koska siirryin sosiaali- ja terveysosaston osastosihteerin paikalle. Molemmat strategiat olivat toki tämän vuoden talousarvioon kirjattuja, mutta niille ei oltu korvamerkitty rahaa. Minun palkkani raavittiin kasaan soten jämistä, sen vuoksi vammaispalvelukartoitus myös jäi sitten kesken. Korvamerkitty raha on ehdoton edellytys tällaisten toteuttamiseen!Mutta minä sain hyvää esimakua jo kartoituksen aloittamisen yhteydessä, myös monista puutteista vammaispalveluissa. Kehitysvammaisten Tuki ry:n paneelissa opin paljon lisää. Tiedän oman tietoni rajallisuuden, ja arvostan uutta tietoa ja keskustelua asioista. Meillä kaikilla tulee olla yhtäläiset oikeudet osallistua, vaikuttaa ja elää onnellista elämää. Ikä, terveys, sukupuoli tms. ei saa olla rajoitteena. Kunnallisen päätöksenteon tehtävänä on varmistaa asukkailleen kokonaisvaltainen tasa-arvo.

Aikaisemmin jo kerroinkin, miten ihailen eläkeläisten aktiivista osallistumista. Kehitysvammaisten Tuki ry:n paneelissa oli sama aktiivisuus. Miten upeaa on tavata aktiivisia ihmisiä, jotka käyttävät omaa kallista aikaansa tärkeiden asioiden ajamiseen! Ilman heitä moni asia yhteiskunnassamme olisi paljon huonommin. Sen vuoksi kunnan on myös tuettava järjestöjen toimintaa kaikilla mahdollisilla tavoilla, jotta toiminta jatkuisi.

Vaalirahoitukseni

2008-10-24T09:35:00.004+03:00

Vihreille politiikan läpinäkyvyys on erittäin olennainen asia. Rehellisyys kaikessa, mikä vaikuttaa päätöksentekoon, on perusta hyvälle ja uskottavalle toiminnalle. Näiden vaalien yhteydessä haluamme julkistaa rahoituksemme ENNEN vaaleja, jotta äänestäjillä on mahdollisuus tietää jo ennalta kaikki kytköksemme.

Tässä siis vaalirahoitukseni:

Vihreät naiset ry:n tuki 142,15 (Kalevan ilmoitus)
OSVN:n tuki 15,71 (Kalevan ilmoitus)
Piirin tuki Kempeleen Vihreille (2 ilmoitusta Rantalakeus-lehdessä, 1 ilmoitus Lakeuden lehdessä, sekä 25 euron osuus valokuvasta)
Oma rahoitus (50 euroa Kalevan ilmoitukseen, 15 euroa valokuvaan, n. 50 euroa Lakeuden lehden ilmoitukseen, 12 euroa esitepaperiin, vähäiset mustekulut).

Jälleen hyvä lakiuudistus tiedossa

2008-10-13T09:05:00.007+03:00

Oikeusministeriö on menossa oikeaan suuntaan vaatiessaan perheväkivallan ja hoitoalan työpaikkaväkivallan uhrien kokeman "lievän pahoinpitelyn" muuttamista virallisen syytteen alaiseksi rikokseksi. Laitoin lievän pahoinpitelyn lainausmerkkeihin siksi, että vaikka uhrilta lyödään aseella pää auki ja aseen palasia kerätään pään sisältä, on teko "lievä", jos kallo ei halkea. Törkeään pahoinpitelyyn tarvitaan pysyvä vamma. Toisaalta tulkinnanvaraista on se, miten pysyviksi vammoiksi voidaan lukea trauma, pelkotilat, paniikkihäiriöt, unettomuus, sosiaaliset ongelmat ja monet muut vaivat, joista uhrit kärsivät ehkä lopun elämäänsä.

Amnestyn tekemä tutkimus kertoo seuraavaa: "Suomessa vuonna 2005 tehdyn naisuhritutkimuksen mukaan 19,6 prosenttia tällä hetkellä parisuhteessa elävistä 18-74-vuotiaista naisista on joutunut nykyisen puolisonsa tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai väkivallalla uhkaamisen kohteeksi. Nykyisessä parisuhteessan fyysistä väkivaltaa on kokenut yli 17% vastanneista." Blogissa olevasta Amnestyn linkistä voi lukea asiasta lisää.

Olin aikoinaan Tampereella poliisilaitoksen palveluksessa ja osallistuin kaupunkiturvallisuustyöryhmän työskentelyyn. Keräsin mm. rikosilmoitusrekisteristä perheväkivaltailmoituksia yhden vuoden ajalta. Kommentoin sitä jo etukäteen sanoen, että luultavasti ilmoitukset tulevat Tampereen ns. ongelma-alueilta, tuskin näemme ainoatakaan ilmoitusta keskiluokkaisilta omakotialueilta. Ja näinhän siinä kävi. Keskiluokka pitää kulisseja yllä viimeiseen asti. Mustat silmät meikataan, ruhjeet tulevat "kaatumisesta", "oveen törmäämisestä". Häpeä on liian suuri. Ja myös yksinäisyys. Ihmiset elävät nykyisin liiankin itsellistä elämää, turvaverkot ovat kadonneet. Muuttoliike on heittänyt kauas läheisistä, eikä uusia läheisiä niin vain enää löydä. Kun uhri sitten kaipaa apua, neuvoja, turvaa, hän huomaakin olevansa yksin ja vain jatkaa elämää väkivallan keskellä. Muutakaan vaihtoehtoa kun ei näe tai usko olevan.

Lakiuudistus mahdollistaa vihdoin sen, että yhteiskunta, lääkärit, poliisit, neuvolatyöntekijät, sosiaalityöntekijät jne. voivat tulla apuun ennenkuin vaaditaan murtunut kallo. Uhrit yleensä toivovat apua, mutta eivät osaa hakea sitä tai pelkäävät liikaa. Tämän muutoksen avulla uhri ei ole enää vastuussa, "syypää", vaan valtio ottaa vastuun kansalaisensa suojelemisesta. Tekijä ei voi enää syyllistää uhria "juoruamisesta", uhkailu ja pelottelu ei auta, kun syyte etenee ilman uhrin mahdollisuutta perua sitä.

Toivottavasti tämä uudistus saa myös poliisit ottamaan perheväkivallan vakavasti. Toki nyt jo osa poliiseista ottaa asian vakavasti, mutta valitettavasti poliisin resurssit ovat niin puutteelliset, että tällaiset jäävät usein sivuun "suurempien" rikosten tieltä. Ja kuitenkaan perheväkivalta ei vaikuta vain hakattuun puolisoon, vaan koko perheeseen. Lapset, jotka kasvavat väkivallan keskellä, eivät saa hyviä eväitä elämään. He voivat joutua itsekin pahoinpidellyiksi, mutta jo pelkkä väkivallan käytön näkeminen aiheuttaa vakavia traumoja, pelkotiloja ja ehkä myös väärää oppimista siitä, miten ongelmia voi ratkaista. Usein lyöjä on itse kokenut samaa lapsena. Kierre on pakko katkaista, ja jos muu ei auta, niin valtion on otettava vastuu lainsäädännön kautta. Seuraavaksi olisi paikallaan pohtia rangaistusten tasoa.

Paneelielämää

2008-10-05T15:35:00.005+03:00

Vaalipaneelit ovat mielenkiintoisia tapahtumia. Harmi vaan, ettei niissä yleensä ole paljonkaan yleisöä. Kerrankin saisi kysyä ehdokkailta suoraan, mitä nämä ajattelevat asioista, ja vertailla vastauksia. Mutta usein yleisö koostuu lähinnä muutamista puoluetovereista. Surullista. Osallistuin äsken erääseen paneeliin, jossa tilanne oli kuitenkin aivan toinen. Salissa oli paljon väkeä, ja kysymyksiä oli yllin kyllin. Jo ennen paneelia arvasinkin tämän, olihan kyseessä aktiivisten eläkeläisten tilaisuus.

Olen usein miettinyt, miksi ennen ihmisillä oli kiinnostusta yhdistystoimintaan ja mihin tämä kiinnostus on kaikonnut. Omasta lapsuudesta muistan kaikki hienot tapahtumat, joihin ihmiset kokoontuivat laumoittain. Oli pikkujoulua, pihajuhlia, tansseja, myyjäisiä, talkoita, käytiin bussilla teatterissa jne. Yhteisöllisyyttä parhaimmillaan. Nykyisin tuota aktiivista toimintaa jatkavat sen ajan aktiiviset keski-ikäiset, nyt eläkkeellä olevat. Mutta miksi me nuoremmat emme jatka tuota perinnettä? Onko todella niin, että nykyajan paineet, kiire, huolet ovat lannistaneet meidät näin täydellisesti? Ennen ei ollut tietotekniikkaa, ei kännyköitä - eikä jatkuvaa kiirettä. Työt tehtiin sitä mukaa kun niitä oli, mutta niiden alle ei hautauduttu. Nyt jo yksi poissaolopäivä töistä saa aikaan sähköpostiviestien vyöryn. Kännykkää ei pääse pakoon missään, vastaamattomuus aiheuttaa kyselyjä ja huolta. Niinkuin kännykkään olisi aina pakko vastata, kun se nyt sattuu taskuun mahtumaan! Valmiustila 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivää viikossa syö ihmistä. Voisi ajatella, ettei talkoisiin tai harrastajateatterin esitykseen edes uskalla lähteä, jos vaikka menisi tärkeä viesti tai puhelu ohi! Mutta ei se varmasti ole vain henkilökohtaista valintaa, yhteiskunta se on, joka vaatii ihmesuorituksia tämän päivän aikuisilta. On revettävä joka suuntaan, on osattava kaikki, hallittava liian paljon, ja lisäksi tämä kaikki muuttuu koko ajan, suunnattomalla nopeudella. Näkyyhän se jo tietokoneissakin: viime vuoden huippu-uutuus on tänä vuonna kaatopaikkakamaa. Ja siinä vauhdissa on pakko pysyä, tai itsestäkin tulee kaatopaikkakamaa. Melko mahdoton yhtälö tällä kivikauden ajan kropalla ja hitaasti kehittyvällä aivotoiminnalla. Maailma ajaa ihmisen ohi, ihmisen oma kehitys ei pysy mukana.

Tätä samaa epätoivoista mallia olemme jo siirtäneet lapsillemmekin. Suorittakaa! Tehkää! Oppikaa! Tuottakaa! Älkää MISSÄÄN NIMESSÄ laiskotelko, sotkeko, maatko nurmella heinänkorsi suussa! Tulevaisuus kuuluu niille, jotka ovat tehokkaita! Toinen asia sitten on, ketä edes kiinnostaa tulevaisuus ilman makua. Kun minua elämä stressaa äärimmilleen, yritän selvitä mielikuvien avulla. Palaan lapsuuteen, kun pyöräilin kotiin Vihannista. Matkaa oli 12 km, ensin kuusi kilometriä Oulaisten suuntaan, sitten toiset kuusi Lampinsaareen. Näin ainakin itse jaoin tämän matkan pituuden. Kännykkä ei pirissyt, sähköpostia ei tarvinnut tarkistaa, kukaan ei hätäillyt vaikka olisin myöhästynyt tunnin. Sain olla omissa ajatuksissani, ilman hoppua, nauttia rauhasta. Tämä muisto tuntuu lähes mahdottomalta toteuttaa tänä päivänä. Edes lapseni eivät voisi tehdä noin. Ei ainakaan lukukausien aikana. Olemme sentään joskus päässeet pakoon kiirettä, esimerkiksi telttailemalla. Nuotion sytyttäminen, kalliolla istuskelu, metsässä samoilu, siinä pieniä rauhan hetkiä. Mutta aivan liian harvoin. Olen itsekin syyllinen, en onnistu repimään omiakaan lapsia irti oravanpyörästä.

Mutta takaisin eläkeläisiin. Kempeleessä alettiin viime vuonna valmistella ikäpoliittista strategiaa. Tunnen asian varsin hyvin, koska minut palkattiin projektityöntekijäksi tekemään sitä. Työryhmän lopputulos on todella perusteellinen ja työ oli valmis keväällä. Se kiersi myös mm. eläkeläisjärjestöillä kommentteja varten, ne myös huomioitiin valmiissa versiossa. Valitettavasti se ei ole vieläkään edennyt mihinkään. Valtuusto laittoi strategian juuri odottamaan kunnan uutta toimintamallia, tarkastusta varten, ties mitä varten. Se on kuulemma vaikeaselkoinen tiiliskivi ja raakile, sanovat valtuutetut. Toisaalta kuulemamme eläkeläiset ovat olleet kovin tyytyväisiä saadessaan kerrankin selkokielistä ja perusteellista luettavaa. Mielenkiintoinen ristiriita. Siinä kuulemma ehdotetaan liian kalliiksi tulevia asioitakin. Niinpä niin. Strategiassa olennainen seikka on, että siirrytään yhä enemmän ennaltaehkäisyyn. Kyllä, se maksaa. Mutta enemmän maksaa nykyinen tapa, jolloin hoidetaan vasta, kun on pakko, sen kalleimman kautta! Lisäksi kaikki suuret kustannukset strategiassa koituvat lakisääteisistä palveluista. Eikä niistä voi tinkiä. Yleistä hyvinvointia lisäävät toimenpiteet ovat joko pelkästään järjestelykysymyksiä tai hyvin pieniä kustannuksiltaan. Koko työ perustuu lisäksi valtakunnalliseen suositukseen ikäihmisten palvelujen järjestämisestä. Eihän Kempele yksinkertaisesti voi, ei saa, hoitaa ikäihmisiä alle suositusten! Ja että strategian pitää odottaa uutta toimintamallia? Siis ikäihmisten pitää odottaa uutta toimintamallia? Ei toimintamallilla ole mitään tekemistä ikäihmisten palvelujen kanssa, palveluista on huolehdittava joka tapauksessa! Se miten kunta mallinsa järjestää, on kunnan asia. On aivan väärin laittaa ikäihmiset odottamaan tuollaisten seikkojen vuoksi. Vastuualueita ym. voi muuttaa strategian hyväksymisen jälkeen, ainahan sellaiseen tarkistuksia tulee. Mutta että jätetään kokonaan odottamaan? En todellakaan ymmärrä sitä. Lisäksi pelkään pahoin, että se tullaan vesittämään ja kaikki parhaimmat ennaltaehkäisevät toimet karsitaan siitä pois. Silloin koko työ olisi turha, ja pysyisimme nykyisessä "hoidetaan vasta kun on pakko"-linjassa. Kovassa työssä mukana olleena tuo ajatus ottaa kipeää.

Toivottavasti nämä vaalit tuovat valtuuston sellaisen kokoonpanon, joka laittaa tähänkin asiaan vauhtia.

Yh-äitinä olemisen vaikeus

2008-09-29T08:49:00.007+03:00

Ehdokkaalta kysytään titteliä, arvoa, toimea tai ammattia, enintään kaksi sellaista. Itselleni katsoin sopivimmiksi koulutustaustasta kertovan YTM:n ja elämäntilanteesta kertovan yh-äidin. Mutta eipäs kelvannut keskusvaalilautakunnalle! Oikeusministeriöstä ei otettu kantaa, vaan annettiin keskusvaalilautakunnan tehdä päätös. Joka oli kielteinen. Olen edelleen hyvin tyrmistynyt tuosta vanhoillisesta ja suvaitsemattomasta päätöksestä. Luulisi, että jokaisella kansalaisella olisi oikeus antaa itsellensä oman näköinen arvo, titteli. Eikös sen pitäisi kuulua jo perustaviin ihmisoikeuksiin, sananvapauteen, identiteetin vapauteen? Mutta niin ei vain olekaan, ainakaan Kempeleessä. "Yh-äiti" vaihdettiin "vs. osastosihteeriksi", mikä ei sitten kerrokaan IHMISESTÄ yhtikäs mitään. Tietysti voi kysyä, nähdäänkö yh-äidit sitten Kempeleessä yhteiskunnallista moraalia rappeuttaviksi, pelkoa herättäviksi? Herätys, olisiko aika herätä 2000-luvulle!?

No, ei Kempele ole ainut vaikea kunta. Pikainen kysely toi esiin, että eri kunnissa on hylätty mm. omaishoitaja, ammatinharjoittaja, undergroundmonitaiteilija, suurperheen äiti... Mutta jos ihminen haluaa kutsua itseään vaikka postilaatikoksi, miksi sitä ei sallita? Oikeusministeriön mielestä on mahdotonta antaa tarkkaa, tasapuolittavaa ohjeistusta koko maahan, mutta sitä kyllä tarvittaisiin. Nykyisenä pätkätöiden aikana ihmisten ammattinimikkeet eivät edes ole pysyviä, saati sitten mitään sanovia. Itse protestoin erityisesti sitä, että kotiäiti on passeli titteli, mutta yh-äiti, tai vaikkapa suurperheen äiti ei. Kuitenkin sanan "äiti" voi nähdä arvona, johon on liitetty tarkennus. Ja taatusti se yh-äiti kertoo enemmän minusta, arjestani, kokemuksistani, kuin steriili vs. osastosihteeri. Yh-äitiys on myös huomattavasti pysyvämpi tila, kuin viransijaisena toimiminen.

Toinen vaihtoehto on tietysti se, että luovuttaisiin kokonaan titteleistä. Joskus runsaat 20 vuotta sitten ulkomaalaiset ystäväni naureskelivat suomalaisille puhelinluetteloille, joissa oli tittelit nimen yhteydessä. Oli maanviljelijät, kaivosmiehet, toimitusjohtajat, insinöörin rouvat jne. Ei näy enää titteleitä. Samoin voisi toimia vaalilistojen suhteen. Jokainen ehdokas voi sitten halutessaan käyttää omassa mainonnassaan vaikka sitä "postilaatikkoa". Se olisi tasa-arvoa jos mikä! Eikä kuntien keskusvaalilautakunnille asetettaisi mahdottoman vaikeita tehtäviä miettiä sopivuutta, moraalia tai lain tulkintaa.

Ilmoittelussa ym. minä tulen kuitenkin edelleen olemaan "YTM, yh-äiti", minähän ne ilmoitukset maksankin. Josko ensi vaaleissa kaikilla olisi vapaus olla sitä, mitä haluaa!

Vaalitunnelmissa

2008-09-17T08:10:00.003+03:00

Kunnallisvaalien ehdokaslistat luovutettiin eilen, joten nyt se on sitten virallista. Olen joutunut moneen kertaan pohtimaan, miksi olen yleensäkin mukana koko touhussa. Helpommallahan pääsisin ilman tällaista ylimääräistä juttua. Kävisin vain äänestämässä ja sillä hyvä. Kolmen lapsen yksinhuoltaja-äidillä kun riittää tuota kiirettä ja huolta ihan tarpeeksi jo omasta takaa. Mutta jostain syystä pelkkä äänestäminen ei enää riitä. Olen huolissani lapsistani, yhteisöstä, ympäristöstä. En voi enää vain katsoa vierestä, miten maailma muuttuu huonompaan suuntaan. Joten tällä kertaa laitan itseni alttiiksi ja otan riskin. Ainakin saan sanoa sanottavani!

Olen kaivoskylän kasvatti, Lampinsaaren lapsi. En olisi nuorena uskonut, että joskus kaipaisisin sitä pientä yhteisöä, mutta niin vain on käynyt. Aikuisena, äitinä, osaan nyt arvostaa sitä yhteisön tarjoamaa turvaa. Ja myös sosiaalista tasa-arvoa. Muutamaa insinööriä lukuunottamatta kaikki isät olivat kaivosmiehiä, äidit yleensä kotona. Joten kaikilla lapsilla oli kotona suht koht samanlaiset olosuhteet. Asunnotkin olivat toistensa kopioita, yhtiöltä vuokrattuja. Ei ollut varsinaista köyhälistöä tai ylimystöä. Ja sitä myöten lasten vaatetus, harrastukset, kaikki ulkonainen oli hyvin samanlaista, kilpailua "paremmuudesta" ei päässyt syntymään.

Jouduttuani "ulkomaailmaan", eli siirryttyäni Vihantiin yläasteelle, jouduin toteamaan, ettei kaikilla olekaan niin hyvin. Kilpailun, syrjimisen rankkuus yllätti. Eikä tilanne ole sen jälkeen parantunut. Nyt omien lasteni kanssa olen usein joutunut tilanteisiin, joissa selvitellään toisten sanomisia, pahaa mieltä, turvattomuutta. Ja myös mietitään, miten itse tulee toimia toisia kohtaan. Lasten elämä voi olla yllättävän rankkaa. Kun itselleni pahimpia sanottuja sanoja lapsena oli mm. "mää en ala sua", niin omat lapseni ovat jo saaneet kuulla olevansa "homoja", "neekereitä", "mustalaisia" tai "vammaisia". Eivätkä he ole edes kymmentä täyttäneet. Aika rankkaa. No, tietysti olemme jutelleet näistä sanoista, miten tunnemme homoja, eivätkä he ole sen kummallisempia kuin mekään. Rakas vaari on vammainen, halvaantunut, joten vammaisuuskaan ei taatusti ole haukkumisen arvoinen asia. Entä neekeri? Vanhakantainen, yksipuolinen nimitys mustaihoisista (ja kuka määrittelee mustan? Mitkä sävyt siihen kuuluvat edes?). Tuleepi mieleen, miten lapset edes tuntevat koko sanaa, liekö kotona opittu? Kirjoissa sitä ei enää esiinny, jos ei sitten lue klassikoita. Mustalainen? Eli romani. Sekin on yksi ryhmä ihmisiä, joilla on valtaväestöstä jonkinverran poikkeava kulttuuri. Sekös sitten pelottaa? Kun ei ymmärretä. Eli ei haukkumasanaksi kelpaava minun mielestäni.

Keskustellessa tulee esiin, että lapset kyllä ymmärtävät nämä näkökulmat - ja kuitenkin sanat tekevät kipeää. Lapsen tarve olla osa ryhmää on niin suuri, olla hyväksytty, tasaveroinen. Äitinä mielessäni on usein tuska siitä, miten turvata lapsille tasapainoinen turvallinen lapsuus, se hyvä pohja hyvään itsetuntoon ja aikuisuuteen. Kun ennen yhteisö kasvatti lapset, nyt lapsia ei välttämättä kasvata enää kukaan. Yhteisö ei puutu kasvatukseen, vanhemmat työntävät vastuun koululle, koulu odottaa vanhempien kasvattavan. Ja lapset kasvattavat lopulta itse itsensä. Tiedän vanhempia, jotka ovat suuttuneet, jos heidän lapsiltaan kieltää jotain. Vaikka toisten kukkapenkin sotkemisen. Pitäisi kuulemma tulla vanhemmille puhumaan. Itse toivon, että jos lapseni ovat tekemässä jotain väärää, siihen puuttuisi lähinnä oleva aikuinen. En voi itse olla aina paikalla, lasten tullessa ja mennessä kavereidensa kanssa. En myöskään koskaan sano, että "ei minun lapseni tee sitä/tätä/tuota". Enhän voi tietää, jos en ole paikalla! Kuitenkin yritän antaa lapsille arvoja, kasvattaa rehellisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen. Jotta he pystyisivät toimimaan oikein myös yksin ollessaan. Ja että uskaltaisivat kertoa minulle rehellisesti myös tehdyt mokansa. Kaikkihan me virheitä tehdään.

Harrastukset ovat mielestäni tärkeä osa lasten yhteisöllisyyden kehittymistä. Erilaiset kaverikuviot koulun ulkopuolella, yhdistävät mielenkiinnon kohteet, liikunta antavat lapsille paljon eväitä elämään. Kempeleessäkin jalkapallo yhdistää tyttöjä ja poikia eri kouluista, samoin partio ja muut harrastukset. Tuttavapiiri laajenee. Nykyaikana tietokone, pelikoneet ja televisio ovat pääosassa liian usein lasten elämässä. Harrastukset rikkovat tuota riippuvuussuhdetta. Liikuntaa ei ole koskaan liikaa lasten elämässä, suosituksissakin puhutaan kahdesta tunnista päivässä. Koulumatkat ja välitunnit kattavat vain osan siitä. Reipas, hien pintaan nostava harrastus 2-3 kertaa viikossa pihaleikkien lisäksi olisi tärkeää jokaiselle lapselle. Tässä olisi kunnan ja valtion tultava vastaan. Hallitukselle on nyt annettukin esitys, jossa ehdotetaan vähävaraisten perheiden lasten harrastamisen tukemista. Ehdottomasti kannatettava ajatus. Lapsen harrastaminen ei saa vaarantua kausimaksujen suuruuden vuoksi. Ja maksut ovat todella suuria. Jalkapallo n. 400 €/vuosi, baletti n. 230 €/vuosi, partio n. 50 €/vuosi + leirimaksut, ratsastus huikeat 20 €/kerta... ja kaikki varusteet ja kuljetukset päälle näihin. Melkoinen kustannuserä, kolmen lapsen yksinhuoltajana tiedän kokemuksesta. Ja silti, lasten harrastukset on se viimeinen menoerä, josta haluaa leikata. Sen verran paljon nämä harrastukset lapsille antavat elämyksiä, onnistumisen tunnetta, sosiaalisuutta, kaikkea hyvää.

Nämä vaalit tulevatkin osaltani sisältämään hyvin paljon yhteiskunnallisen tasa-arvon, hyvinvoinnin, erityisesti lasten, nuorten ja ikääntyneiden puolesta puhumista. Jotta kunnassa on hyvä kasvaa ja elää, on kunnan otettava huomioon ja satsattava nimenomaan herkimpiin väestönosiin. Useimmat lapset ja ikääntyneet voivat ehkä jo nyt hyvin, mutta tehtävänä olisi saada kaikki lapset ja ikääntyneet voimaan hyvin.